Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-©•11
tävällistä sanon, vaan täällä pimeässä
minun täytyy istua sentähden, että koetin
hänelle ilmoittaa, kuinka iloinen olin."
Sen sanottua K el t, arin ta nokkasi
kuoria, jotka peittivät häkin laattian, loi vielä
kerta surullisen silmäyksen kolkkoon
asuntoonsa, pisti pienen päänsä siiven alle ja
koetti hakea unen maailmassa lievitystä
huoliinsa.
Fanny aikoi juuri rientää lintuhäkiu
luo hyväilemään ja syöttämään pientä
lintuansa, kun hän takanansa kuuli uuden
äänen, ja hän viipyi sitä kuuntelemaan.
Tällä kertaa piano puhui, ja kaikki,
mitä se lausui, oli ikäänkuin samaa
nuottia. sillä se oli aina soitannollinen.
„Kun pikku Fanny ensin tuli tänne",
sanoi piano, „soitti hän illoin ja lauloi
kuin pieni leivonen ja meidän
emäntämme oli hyvin huvitettu siitit* Mutta nyt
hän ei soita ensinkään. En voi sanoin
kertoa, kuinka ihastunut olin, kun hänen
pienet sormensa koskivat tangenttejani.jotkn
"ikein hvppiviit ilosta, sekä mustat että
valkeat. Pedalit tottelivat häntä aina,
Iinasi ja diskantti kilpailivat, kumpi niistä
kauuiiiniuasti voisi soida, — Mutta nyt
hau istuu kaukana minusta, paluilla
tuulella ollen jo unohtaa vallan, ettii minä
täällä olen ja ettii voin hiintii lohduttaa,
sekä että on parempi laulaa kuin itkeii;
sillä sydiinkin käy epiisoinnulliseksi ja
silloin on parasta toimittaa niin, ettii se
kuta pikemmin sitä parempi saa oikean
sivveleonsä jälleen."’
,,Ihme ja kumina, vallanhan ne
puhuvat", huudahti Fanny, kuu viimeiset
sanat kaikuivat huoneessa.
„ Mi n usta ei keliäkään tulisi olla ikävä,
jflka pitiiii meitä hyvänä", sanoi toinen
ääni, joka tuli kirjakaapista. Tässähän
me olemme, kokonainen pataljoona
kaikel-laisia kirjoja, satukirjoja, uusia ja vanhoja,
,,1/nkemisin Lapsille", „ Rolii n potka
Crusoe", ttSetä Tuomaan tupa", „ Pääsky n en"
ja „Tuhat ja yksi yiitii." Tule lukemaan
meitä, äläkä milloinkaan enää sano, ettei
sinulla ole ystäviä tai ett’ei sinulla ole
mitään tekemistä,"
Nyt syntyi sellainen melu, etfei kitkaan
kuullut, kuinka Fanny nauroi; sillä joka
kirja lausui omaa nimeänsä, ja siitä
syntyi semmoinen suhina ja hälinä, että oli
vallan kuin syksyllä, kun tuuli ajelee
kuivia lehtiä.
„ Minun ei tulisi sekaantua tähän, minun,
joka en ole musikaalinen enkä ymmärrä
kirjallisuutta enkä kasvioppia, mutta minä
olen kodikas ja huomaan kaikkga, mikä
on kodikasta." Tämän pistävän lauseen
lausui silmäneula, joka seisoi suorana ja
jäykkänä Fannyn ylösalaisin käännetyssä
ompelukorissa.
,,Mini» olen jokaiseu naisen ystävä",
jatkoi silmäuenla, ..ja minun avullani hän
voi tehdä paljon liyvää. Pienet tytöt
eivät paljon minusta välitä, ennenkuin ovat
sanueet nukkia, jotka vaatteita
tarvitsevat. Minä tunnen yhden nuken, jolla ei
ole niin riepua ruumiin verhoksi: ja
hänen pieni äitinsä ei sittenkään viitsi
hänelle vaatteita neuloa, vaikka kaunis
sininen hame ja pieni valkoinen esiliina 011
valmiiksi leikattuna. Minä säälin niin
nnkki raukkaa ja neuloisiu mielelläni omin
piiin vaatteita sille, jos vaan voisin."
Samassa silnifineula viittasi
sormustimelle ja istui sitten entistä jäj-kempiinä
ja suorempana ompelukorissa.
Fanny häpesi niin, että hiin käänsi
punastuneet kasvonsa valkeaan päin. Sen
hän teki juuri oikeaan aikaan, siliä
samassa pieni kipinä-henki nousi kiiluvista
hiilistä. Tämä henki sanoi:
..Monta, monta vuotta sitten asui täällä
pieni tyttö, joka teki tiimiin talon
onnelliseksi kodiksi, sillä hiin oli iloinen,
ystävällinen, auttavainen ja hyvä kaikille.
Kaikki rakastivat liiintä ja luin oli aina
onnellinen. Maailma oli hänestä niin
valoisa ja iloinen, ja hän oli aina hyvällä
tuulella. Hän hoiti kukkasia ikkunoissa
ja kukoisti itse yhtä kauniisti kuin ne;
hän soitti pianoa ja täytti koko talon
musiikilla ja sopusoinnulla: hän hoiti ja syötti
pientä lintuansa ja oli yhtä ilomielinen
kuin se; hän luki näitä kirjoja ja tuli
viisaaksi, hyväksi ja iloiseksi; hän ompeli
ahkeraan ja teki vaatteita pienille
köyhille lapsille ja nokilleen ja moni siunasi
häntä siitä. Hän istui usein siinä, missä
pikku Fanny nyt istuu, ja ine rakastimme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
