Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-O- 18 <3—
tettuina, vann niin juhlallisia eivät ne
olleet koskaan olleet;.
Pian oli heinäkuormat purjettu,
hevoset riisuttu ja nvt mentiin suurukselle.
Puolipäivän aikana aloin niinä jo
toimen, joka muina päivinä tehtiin vasta
iltahämyssä. Minä aloin kantaa puita
pihalta pirttiin koko joulupyhiksi.
Iloisempana, tyytyväisempänä, kuin
milloinkaan, kuljin putisylykseni kanssa pirttiin,
jossa seisotin ltalot ovensuuhun nurkkaan,
jn riensin sitten jälleen toista sylystä
noutamaan. Näin sainkin työni nopeasti
tehdyksi ja olin valmis jouhia odottelemaan.
■Toulu tuli: ilta jo hämärsi. Puhtaaksi
pestynä, valkeissa paidoissa ja
juhlavaatteet yllä istuttiin pirtissä. Suuri, valkea
liina oli levitetty pöydälle, kynttiläjalka
oli asetettu suuren virsikirjan päälle
valmiiksi tulta odottavan haarakynttilän
kanssa. Äiti ja sisareni rakentelivat
juhla-ateriaa. Joululahjat jo jaettiin. Kukin
lapsista sai pienen kirjasen, vaan ininä,
arvatkaas, mitä minä sain? No niin,
tiedänhän minä, ett’ette sitä arvaa. Minä
sain pienen, eläviin kilin — oikean,
pienen pukin. — Kaunis, leikkivä tevana se
olikin, niin silokarvainen, harmaa, kuin
jänön poika. Kas sepä oli iloa! Minä en
joutunut muuta ajattelemaan, en muufa
näkemään, vaan leikittelin, juoksin,
hyppeli n pukkini kanssa. Välistä otin sen
partaan kiinni ja koetin opettaa sitä
leikkimäuu minun tavallani, vaan se
pöläytti vaan oman oudon sanansa
vastaukseksi, hyppäsi, juoksi ja teulmsi niin, ett’ei
opetuksesta tullut mitään. — On varmaan
liian nuori opetettavaksi, minu mietin.
Niin olikin asia ja olipa niinkin, että
ininäkin taisin olla liian nuori opettajaksi.
Vaan näistä puuhista minnt pelasti
ruoka-aika. Pukki vietiin navettaan,
vnik-ka minä hartaasti pyysin sitä pirtissä
pitämään, ju minä monin muitten mukana
ruokapöytään.
Pari vuotta oli jo kulunut aiitä, kun
sain tuon lahjan, josta pidin enemmän,
kuin olen mistään muusta lahjasta
pitänyt. Pukkini oh jo kasvanut suureksi,
sillä oli vahvat, väärät sarvet ja pitkä,
takkuinen parta. Vaan nyt vasta, kuu
se jn oli lakaiuiut kilinä leikkimästä
pi-lmton hakopermunuolla, nyt vasta olin
minä oppinut sitä ohjaamaan, niinkuin itse
tahdoin. Minulla oli pieni rekonen, omat
pikkaraiset valjaat ja suitset ja minä
ajelin pukillani joka päivä yhtä ylpeänä ja
tyytyvuisnit, kuin Apollo valovtdjakollaan.
Kuitenkin, koska oli erittäin luminen
talvi, oli minua kielletty ajamasta
pihamaata ulommaksi, ett"en varsaani
uuvuttaisi. Tätä käskyä minä yleensä aina
tottehukiu ja kiertelin sillä tavoiu joka
päivä kaivon ja pilia-aidan välisiä
polkuja. Mutta erääänä kevät-päivänä, kun
oli erittäin kaunis ilma, en voinut
vastustaa kiusausta ajaa vähän ulommaksi,
pihan ulkopuolelle. Eihän isä sitä näe, ja
jos näkeekin, ei hän varmaankaan
paheksu, vaikka ajankin hyvää tietä tuonne
riihen tykö, minä mietiskelin. Tuumasta
toimeen, ja pian juoksi pukki jo riihen
sivutse, tuonne moision veräjälle ja
siitäkin läpitse aina halkometsään saakka, jossa
miehet parasta aikaa tekivät
halkokuor-mia. Täällä syntyi nika ilo, kun minä
mokomalla varsallani ajoin keskelle
lie-vos-joukkoa, ja muutamat halkopaikalla
olevista mieliistä ehdoittivat, että
lähtisimme kilpaa ajamaan.
Minä en tosin asiaan ensinnä suostunut,
vaan ai’oin lähteä kotiinpäin, vaan kun
miehet sitten alkoivat hevosillaan juosten
ujamaan, peljästyi pukki ja alkoi meunä,
mäiltä jaksoi, eikä ensinkään huolinut
minun pidättämisestäni. Itku-silmin istuin
minä reessä, voimatta vastustaa tätä
hurjaa menoa, ja tuota pikaa olin minä
todellakin jättänyt jälkeeni sekä miehet että
hevoset. Voitolle päästyäni, koetin minä
jälleen pidättää hepooni, vaan turhaan.
Minun täytyi autaa pultin juosta siksi,
kunnes se väsyi ja vihdoin talttui. Vaan
silloin se kokonaan lakkasi, eikä tiditonut
mennil minnekkään, Nyt olin joutunut
jotenkin kau’ns koton, eikä ollut muuta ,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
