- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1884 /
31

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

31 <$-

Rakas pikku Yrjöni! sen vuoksi hän
kyyneltenkin läpi hymyili minulle ovesta
minuun katsoessaan.

Äiti ja minä istuimme ikkunassa,
katsellen usein kadulle ja odottaen Yrjöä pian
kotiin tulevaksi. Alkoi jo hämärtää;
kansaa kulki paljon kadulla, että tuskin
taisimme eroittaa Yrjöä, jos hän olisi ollutkin
heidän joukossaan.

„Tuolla he tulevat", huudahdin
viimein ja äiti aukasi ikkunan selvemmin
heitä nähdäksemme.

Nyt he olivat kadun toisella puolella,
juuri vastapäätä. Yrjö huomasi meidät,
taputteli pieniä käsiään ja osoitti
lintu-häkkiä, jota palvelustyttö kantoi. Katsoen
ylös ikkunaan meitä kohti, alkoi hän
kiiruusti .juosta kadun poikki.....Samassa

tultiin rajusti ajaen suurilla vaunuilla; ja
sitte kuului huuto ja toinenkin, ihmisiä tuli
huutaen, juosten sieltä ja täältä ja sitten .. .
— Vaunut olivat ohitse ja jotakin
makasi keskellä katua....

Samassa tuli äitini jnosten — hän
nosti hänen katukiviltä — hän kantoi
hänet ylös portaita — hänen’ rintaansa
vastaan lepäsi tuo keltakiliarainen pää, joka
nyt oli yhtä verinen kuin Sirkunkin.

Niin, pieni Yrjö oli kuollut! Minä en

milloinkaan saanut antaa hänelle suuteloa,
jota hän oli pyytänyt. En voinut
milloinkaan parantaa, mitä olin rikkonut.

Jossakin, tuon surulla täytetyn talon
pimeässä nurkassa, istui kyyryissään sitten
tuo kaksitoista-vuotias tyttö; hän vapisi
ja nyyhkytti katkerasti tietäen, että
sovituksen aika oli mennyt ohi, tuntien
pienessä sydämmessään polttavan pistoksen,
joka oli seuraava häntä kaikkina
nuoruutensa päivinä, koko elämänsä aikana.

Minä olen nyt. vanha vaimo; usein,
usein, vielä muistan haikealla mielellä
tuota surullista tapahtumaa lapsuuteni
aikana. Suruni minua painoi, mutta se
ei kuitenkaan saanut painaa minua alas
toivottomuuteen. Tunsin, että olin
tehnyt. syntiä, mutta tiesin myös, että meillä
on Jumala taivaassa, joka on luvannut, antaa
meille syntimme anteeksi. Usein vielä
rukoilen Huntä Davidin lailla; ..Airi muista
minun nuoruuteni syntejä ja
ylitsekäy-mistäni: mutia muista minua
sinun’lau-peutes jälkeen, sinun hyvyytes tähden.
Herra." — Ja Hänen kalliista armostaan
toivon vielä pääseväni taivaasen ja
saavani nähdä veljeni Yrjön
anteeksi-anta-muksen hymy huulillaan.

(Mukaelma.)

Lasten iltarukous.

6

i hyvä, rakas Jumala,
Sun enkelittes seurassa
Asetu lastes laoksi.
Täri yönä meitä suojele
Ja vanhempamme varjele
Sun rakkautes vuoksi.

On paljon muita lapsia,
Meif auta, valvo kaikkia
Ja suojaa Suomeasi.
Tee pienosetlän suuriksi,
Sun vultakuntas muuriksi.
Se on Sun voimassasi.

Yön rauha virille lahjoita
Ja raittihina aamulla
Taas nosta käskyillesi!
Nukumme. Kätes väkevä
Ja silmäs kaikkinäkevä
On turva lupsiesi. J. H. E.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:32 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1884/0035.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free