Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
84 <S>-
Paitsi opettajatnrluokalln, jossa hiin oli
parhaimpia oppilaita, seurasi liiln luontoja
nais-akateminssa, hiki itseksocn historiaa,
.jossa suoritti yliopistossa tutkinnon, jn
piti vielä yksityisoppilaita. Ivaksi vuotta
näin tietoja koettuaan, tuli hän ensin
sijaisopettajaksi Wnasan tyttökouluun.
Anttilaksensa erästä kivuloista kumppaniaan
oli hän sitte muutaman ajan opettajana
Kristinan tyttökoulussa. Vieläpä hän on
ehtinyt työskennellä kansakoulunkin alalla.
Kevätlukukautena v. 1880 oli hän, näet,
opettajattarena Orisherg°iu tehtaalla
Isossa-Kyrössä ja hoiti siellä aamupäivällä
suomalaista ja iltapäivällä ruotsalaista
koulua.
Tämä aika,jona hän asui
tehtaanomistajan kristillisessä perheessä, tuli
käännekohdaksi koko hänen sisälliselle elämälleen.
Kauan jo oli hän kuullut Jutnalnn äänen
sy-iliimmessään ja hän tunsi elävän
vakuutuksen siitä, etfei hän milloinkaan voisi
olla rauhallinen ja onnellinen, ennenkun
eläisi uutta elämää uskossa Jesukseen,ja
syvästi hän tunsi, että häneltä vielä
puuttui tämä elämä. Sen etsiminen tuli nyt
hänen elämiinsä päämääräksi. Opittuaan
tuntemaan syntisten Vapahtajaa löysi
hänen sydämmonsS rauhan, jonka hiin piti
kalliimpana aarteenaan,,jonka oilestii
kaikki voi uhrata.
Seuraavasta syksystä sai Eeva
vakinaisen opettaja viran Oulun
suomalaisessa tyttökoulussa ja työskenteli siinä
vir-kukumppauiensn ja oppilaittensa
rakastamana kolinatta vuotta. Paitsi
varsinaisessa virassaan työskenteli hän myös
innolla sunnuntaikoulussa ,jo Orisberg’illä ja
varsinkin ()ulussa, jossa hän muutamien
muiden kanssa pani semmoisen alkuun.
Ilän ei tiennyt mitään hauskempaa kuin
suodn kertoa lapsille heidän
parhaimmasta ystävästään, Jesuksesta, ja kuulla
heidäu laulavan Hänestä.
,,Netti Hallsteuin tunnit ovnt niin
linus-koja; hiin kertoo uinu niin pnljon",
sanoivat hiinen oppilaansa. Tunnokkuusti
ja aina väsymättiimällii ahkeruudella hän
työskentelikin voidakseen niin hyvin kuin
mahdollista täyttää velvollisuutensa. Mutta
varhain oli hänen työpäivänsä loppunut.
Meidän mielestämme hän ei vielä pitkään
uikiuvn niisi joutanut kuolemaan, hän,
joka oli niin elämää ja työintoa täynnä,
joka olisi voinut johtaa ehkä monta lasta
Josuksen tykö. Mutta Jumala on
viisaampi kuin me ja tietää paremmin,
milloin on paras aika ottaa kotiin taivaasen
itsekunkjn Hänen lapsistaan. Jo kauan
oli Eevalla ollut yskää ja kurkku vähän
kipeänä; mutta vilkas ja toivova
luonteeltaan hän ei olisi tahtonut jättää
rakasta työtänsä. Vihdoin tuli kumurinkin
täytymys. Ja kun viimeinen laiva
syksyllä 1882 läksi etelään, täytyi hänen
jättää rakkaalle koululleen
jäähyväiset •— ainaiseksi.
„Hyvä Paimen, jolula meitä", lauloivat
oppilaat, hänen heitä hyvästeltyiiän. Ja
hyvä Paimen johtikin kohta tämän
lampaansa paraliimmille laitumille. Maalliset
lääkärit, tekivät minkit voivat, ensin
Helsingissä, sitte \Vaasassa. Waasaan,
kotiinsa, päästyään syksyllä 1883 kirjoitti
hän eräälle ystävälleen: „Täällii olen nyt
Waasassa, ja tänne toivon jääväni ehkä
siilien asti, etten enää tarvitse kotoa maan
päällä. — — — Siis minulla ei ole
juuri toivoa päästä kouluuni takaisin, ellei
Jumala tahdo tehdä ihmettä, minkä Hiin
voi, jos tahtoo; vaan Hänen tahtoansa
minä en tiedä. Odotan vaan niinkuin
nukkuva lapsi, mitä tulee; en voi sanoa
toivovani onkii tahtovani mitään. Elämä
maailmassa on tähän asti ollut minulle
ihana hyviin Isän lahjojen kautta; taiva*
on yielä ihanampi. Yhtä ainoata toivon:
ettii Jesus eläissäni olisi kanssani ja
kuolemassa kantaisi minua yli joen Isiin
ko-tihin, johon en ansaitse tulla, en yhden
ainoan työn kautta, vaan johon toivon
Hiilien verensä minua päästäviin."
Yhden joulun saivat omaiset vielä
viettää Eevansa kanssa täällä maan päällä;
eikä häu koko sairautensa aikana ollut
niin sairas, että hänen aina olisi
tarvinnut maata. Hän tiesi, ettii hän kohta
saisi muuttiui taivaalliseen kotiiu, ja
sanoi usein, vieläpä viimeisinä
tunteinnau-kin: „Köyhä syntinen olen, mutta Jesus
on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan,
siis minuakin; siitä pidän kiinni. Ar-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
