Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—$> 35 <s>-
mosta te olette autuaiksi tulleet." —
„Tulkaa kohta perässä", sauoi hän
hy-viistellessään, Lopulla olivat tuskat
kovia. Kun Eevan äiti säälien katseli
häntä, sanoi hän: „Ei äiti nyt voi auttaa,
.lesus auttaa." Vielä hetken oli tuskia,
ja hän nukkui hiljaisesti. Se oli
Tam-mik, 16 p. 1884.
Ettekö tekin, nuoret ystävät, tahtoisi
tulla niin onnollisiksi ja hyödyllisiksi kuin
Eeva Hallsten oli? Muistakaa, että
ainoastaan ahkera työ ja usko Jumalaan
voivat tehdä ihmisen onnelliseksi elämässä
ja kuolemassa.
I.
K E VÄT-1LTA.
evät-aurinko oli jo laskeutunut,
f: mutta sen viimeiset säteet
loivat vielä purppuran-punaisen
valonsa kaikkiin
ympäröitse-viin esineisin. Tuo vanha
vuorikin, jonka huippu näkyi
tuolla järven toisella puolella, hohti
ruusun-punaisena ja huuhka, joka oli
rakentanut pesänsä vuoren rinteellä olevaau
rotkoon, istui tänä kauniina iltana
asuntonsa vieressä syviin miotteisin
vaipuneena. Vuoren vieressä korkea koivu levitti
tuuhean latvansa, tarjoten viileän
lepopaikan ilmassa lentäville linnuille. Nyt tuli
myöskin käki-pariskunta nopeasti lentäen.
Viheriän koivun luona pysähtyivät he, ja
asettuivat sen oksille istumaan. „Kukkuu,
kukkuu", kukkui käki ja katseli samassa
päätänsä nyykähyttäen naarastaan,
ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa: „eikös
meidän ole hauska elää näinä kauniina
kevät-päivinä?" Naaras, joka ei voi kukkua,
vastasi niinkuin sen on tapana „plitt, plitt",
ja hyppi iloisena oksalta toiselle,
ikäänkuin hän olisi aikonut sanoa: „ tosin
kevät täällä Suomessa on kaunis; sentähden
nauttikaamme sen iloa".
Kaksi nuorta tyttöä tuli kävellen
pitkin järven rantaa. Kuumnutta
välttääkseen kantoivat ho hattunsa käsivarrella,
jonka vuoksi iltatuuli vapaasti heilutteli
toisen mustia ja toisen vaaleita kiharia.
„Kukkuu, kukkuu", huusi käki jälleen
ja Ilma, musta-kiharaiuen tyttö, sanoi:
,,kuules, Anna. käki kukkuu; me kuulemme sen
ensikerran tänä vuonna; seutähden
kuunnelkaamme, niiltä ilman Hummalta huuto
kuuluu".
— „Se kuuluu lännestä", sanoi Anun,
„ja minä olen kuullut vanhan Maijan
sanovan, että se silloin tuottaa onnea".
„Mutta näetkös, tuossa korkeassa
koivussahan käki istuu", huusi liina ja
hänen silmänsä säteilivät ilosta.
„Kiiruh-takaauiuie tuonne koivun luo, ennenkuin
käki lentää sieltä pois. ja toivokaamme
jotakin, sillä mummoni sanoo, että
toivomuksemme silloin varmaan toteutuvat".
Molemmat tytöt juoksivat nyt koivun
luo ja asettuivat sen oksien suojaan
istumaan. Käki kukkui yhä kiivaammin, ja
tytöt toivoivat istuesssaan : musta-silmäinen
ylpeästi päätänsä kohottaen, sini-silmäiuen
ujosti alaspäin katsoen.
Nyt kohosi Ilma istuimeltaan, heittäen
mustat kiharansa otsaltaan loi hän silmänsä
koivun latvaa kohden, ja huusi:
„sanop-pas, käki, kuinka monta vuotta saan elää",
ja käki vastasi tähän useilla kukkumisilla,
joita tytöt uauraen lukivat. ,,Voi
kuitenkin, rakas Ilma", sanoi Anna, „uskonpa,
ettäs tulet Methusalahn ikäiseksi".
nOnhan hauska elää, kun vaan sna olla
iloinen ja onnellinen", sanoi Ilma nauraen,
„murta, Anua, nyt 011 sinun vuorosi
kysyä".
Annan silmät seurasivat tarkasti
kirkkaalla iltataivaalla kulkevaa valkoista
pilveä, samassa kun hän mietteisin
vaipuneena vastasi: „niinä tahdon kysyä tuolta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
