Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
38 <3-
huudahdin. .No mikä?" „Tämä
meidän kotimme ja poliot, niityt, metsät,
linnut, pilvet, jopa taivaskin tuolla
ylhäällä, kaikki on meidän, mitä on
ympärillämme! Eikö niin, isä?"
„On kyllä!" isä vastasi, „vaan ci se
ole viulu isänmaamme!"
nNiin tosiaankin — pikku Mirri jäi
mainitsematta ja hevoset ja lehmät
ja —" „Ei sekään ole isänmaa! Vielä
siilien kuuluu muutakin!"
„Sano, isä, sano jo! En minä tiedä!"
„Muistatko, kun kävimme eilen tuolla
meidän Virran sillalla?"
„Muistan. muistan ja isä sanoi, että
sillä on moui Suomen poika henkensä
heittänyt."
„Niili, ja ne oli isämme ja sotivat
minun ja sinun ja meidän kaikkein
edestä vihollista vastaan."
„ Sotiko ne kauankin?"
Lapseni!" isiini nyt sanoi, „ne
sotivat niin kauan, että vihollinen ajettiin
pois meidän maastamme, ja niin kauan,
että moni haavoista kuoli, tai ammuttiin
kuoliaaksi. Niin urhoollisia olivat
isämme. Sen vuoksi kuuluu Virran silta ja
tappelu ja kaikki tapahtumat tällä
sillalla isänmaahamme. Ja varsinkin
isämme, jotka niin urhoollisesti meidän
edestämme taistelivat ja kärsivät
sotaa, no varsinkin kuuluvat isänmaahan.
Ovathan ne vielä lisäksi haudatut
isänmaamme multiin."
Silloin minä ajattelin, että
tulleeko-han nyt sota.
„ Ovatpa ne isiimme muutakin
hyvää tehneet meille, ei ainoastaan
suojelleet meitä ja taistelleet edestämme",
isä taas jatkoi. — „Nc ovat meille kaikki
aitat, tallit, tuvat ja koko kartanon
rakentaneet. Ne ovat peltoja meille
raivanneet ja ruokaa meille ymiii
tavaraa koonneet. Ne ovat opettaneet
meitä lukemaan. Ja lopuksi ovat ne
Jumalan pelkoa ja palvelemista meille
opettaneet."
Sitä en ollut eniten kuullut.
-Ne ovat nälkää ja tautia kärsineet,
sortoa ja rasitusta", isä jatkoi surulli-
S’ -ti.
„Isä kulta" niinä sanoin, „oothau
.sinäkin paljon tehnyt ja kärsinyt.
Olit-lian sinä. kerta hyvin kipeä ja teitluin
sinii eilon mulle kelkan."
_En minä ole telmyt, läheskään niin
paljon, kuin isämme. jonka vuoksi tämä
kotimme ja maamme oikeutta myöten
onkin heidän, mutta sen vuoksi, että
ovat, meille sen perintönä jättäneet,
011 se myös isäsi, se on isien inaa eli
isänmaa. Meille ovat he sen jättäneet
viljeltäväksi .ja kaunistettavaksi, niin
että se enemmän tulisi Paratiisin
kaltaiseksi. Sen vuoksi kuuluu
isänmaahan myös meidän työmme ja
teli-tävännne."
„Mitä? Tuleeko maastamme
Paratiisi?"
Minä oikein hämmästyin.
rTulee, lapseni", isä sanoi. ^Kun
niin ahkerasti työtä teemme, että
isänmaamme on istutustarha, jotta
tunnemme joka mättään, puun ja pensaan, jossa
kaikki tuntuu tutulta ja rakkaalta kuin
äidin helmassa, silloin on isänmaamme
Paratiisi."
..Nyt minä tiedän, mikä on isänmaa!"
niin äkkiä sanoin ja vastaisinkin
samalla:
„ Isänmaa 011 se, josta ttdee Paratiisi!"
Isä nyökäytti tyytyväisnii päätään
ja sanoi mulle: _Kilii kasvat
suuremmaksi, niin selitän sulle vielä
parem-masti, mikä on isänmaamme. Minä
kerron sullc, kuinka me olemme
Suomalaisia ja kuinka pal jo muitakin
Suomalaisia löytyy ja niillä 011 myös koti
ja maa, jolla asuvat ja .jota
Paratiisiksi koettavat tehdä, aivan niinkuin
mekin. Minä kerron, kuinka kaikkein
Suomalaisten maa yhteensä 011 suuri,
suuri maa, jota kutsftinme
Suomenmaaksi. ja kuinka tämä Suomenmaa
011 meidän suuri isänmaamme."
Silloin minä ajattelin, että voi kuu
jo olisin suuri! Saisin silloin tietää,
uiikä on se suuri isänmaamme. —
Ajattelin myös, että lieköhän muilla
niin hyvää isää, joka niin paljon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
