Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-s$> 39 <$-
kertoo ja lupaapa vielä vasta
jatkaakin ki-rtomista. Tästä
ajatuksestani en knmminknnu Inislrunut mitään.
Nyt minä jnoksm äitini luo, joka
juuri tuli navetasta tupaan,ja kysyin:
„Äitim! Tieclätdö, miltä on isänmaa?
Tiedätkö?"
nNo sanoppas sinä!" äiti vastasi.
„Isänmaa on seJpsfca lulee Paratiisi!"
alli —
Pieni satu muutamasta koivusta.
Vähäisen metsätorpan lähellä kasvoi
mäen rinteellä koivikko. Tässä
koi-vikossa torpan lasten oli tapana
kesällä leikitellä, sillä siellä ho
löysivät vähäisen mansikoita, ja linnut
iloisesti laulelivat uhkeitten koivujen
latvoissa. Niin, nuot koivut olivatkin
melkein kaikki erittäin soreita ja kauniita,
ainoastaan yksi, joka seisoi toisista vähiin
crillääu, oli vanha ja väärä visakoivu;
sitä ei kukaan tietänyt, kuinka vanha se
olikaan. Lapset istuivat sen koukeroilla
oksilla, pitäen sitä kirkkonaan jn minä
milloinkin; heille oli se rakas, aivan kuin
vanha ryppyinen lapsenhoitaja kasvavalle
hoitolapselleen. Mutta soreat koivut,
eivät oikein suvainnet tätä väärää koivua
joukossaan, he vain ravistelivat uhkeita
oksiaan, kuiskaten toisillensa: „Mitäpä tuo
kränkkäväiträ meiilän joukossammo tekee?
Risuliijäksi se olisi hakattava, parempaa
se ei ansaitse. Se vaan rumentaa
meidän soreaa joukkoamme".
Näin kului päivät, kului viikot ja
vuodetkin mitään muutosta tuomatta, mutta
eräänä päivänä tuli lähellä olevasta
kartanosta paljo nuorisoa huviretkelle
metsätorppaan He etsivät kaunista paikkaa,
jossa saattaisivat lehtipuiden siimeliessä
kahvia juoda, ja siinäpä sen löysivätkin,
mäen rinteessä koivikossa. Nyt
kannettiin kaikki kahvipitoihin kuuluvat
kapineet. vanhan visakoivun suojaan, ja jopa
nuoriso istuutui sen ympärille. Soreat
koivut kävivät nyt oikein kateellisiksi ja
aikoivat juuri raivostuen lähettää aika
ttra-lenpunskahtikseu, mutta ennen kuin
heidän harminsa ennätti korkeimnialleen,
sanoi kartanon nuori maisteri: „Tässähäu
meillä 011 mukava paikka, oikein soma
näkö-ala: tuolla ihana metsäjärvi ja tässä
kaunis koivikko. Tavattoman uhkeita
koivuja!" Tuulenpuuskahusta ei nyt
tullutkaan, sillä leppynein mielin koivut
kuiskailivat toisillensa: „saadaksensa meitä
paremmin ihailla ho tuonne vanhan
visakoivun ympärille istuivat-’, ja tämä
kuiske kuului puitten latvoista leppeänä
huminana, vaan sitten oli taas nivan
hiljaista ja tyyntä. „Katsokanpas tuota
pitkää hoikkaa koivua tuolla", sanoi
maisteri taas, „sepii olisi oivallinen olemassa
meidän pihan keskellä Juhannus-iltana,
kun sen komeaan latvaan panemme lipun
liehuinaan." „Aivan mainio!" myönsivät
toverit. „Tiiältähän saamme vielä
muitakin limoja portaitten ympäri", jatkoi
maisteri.
Tästä koivut keskenään ihastuivat, sillä
nythän pääsisivät oikein kunnian kuki
lalle, ulos maailmaan ihmeteltäviksi ja
ihailtaviksi. He nyt katselivat tuota
„kräukkäväärää" 3’lhäiseltä kannaltaan
aivan säälivästi, sillä, „seliän raukka",
arvelivat, ,,mitätöin kilin on, jää nyt ijäksi
päiviksi tänne metsämaahan kuivumaan ja
mätä neniään, eikä saa koskaan nähdä
maailman laveammalta."
Huviretkellä oleva nuoriso läksi
muutamiin hetken perästä jälleen pois. mutta
parin päivän kuluttua oli Juhannus-aatto,
ja silloin tiili kartanon palvelijat limoja
noutamaan. Ho tarkastelivat metsätorpan
lähellä olevaa koivikkoa, ja tnossapa nyt
oli puu, josta maisteri oli puhunut;; se
oli pisin kaikista. Tuo nyt ensiksi
kaadettiin ja sitten vielä useita sen somia
tovereita. Koko kuormallinen vietiin
kartanoon, ju sielliikös riemu syntyi!
Kuorman ympärille kokoontui maisteri, sisaria
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
