Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-e- 42 <$-
maan hyväksi. Sentähden hänen olikin
suotu tehdä niin paljon hyvää kansalleen.
Suomen lapsi! Opi sinäkin, niinkuin
Elias Lönnrot, jo lapsena kuuntelemaan
kotikuusen huminaa, paina sinäkin
sydäm-meesi kotimaamme koko kuva, pyhitä
sinäkin elämäsi omalle maallesi. Opi sen
miehen elämän sadusta, jonka muistoa
nyt kunnioitamme, opi siitä unohtamaan
oma itsesi, opi kuinka sinun pitää työtä
tekemän, — silloin on Jumala siunaava
sinunkin työsi, niinkuin luin siunasi Elias
Lönnrotin työn.
K E VAT-1 LT A.
(Jatk.)
„Mnntamia vuosia takaperin", sanoi
hutikka, „ kirkkaana ja kauniina
kesäpäivänä tuli tuosta kirkosta kaksi nuorta
ihmistä, nimittäin suuri uljas mies ja
kaunis, varreltaan solakka, nainen. Ho
olivat kirkossa vihityt ja lähtivät nyt
avioparina pieneen, halpaan kotiinsa, tuohon
mökkiin, siellä yhdessä jakaakseen elämän
vaiheita. Päivä oli lämmin ja pariskunta
istui levähtämään saman koivun alle, jossa
nyt istut. Sinä olit vähäisen sitä ennen
lentänyt puuhun ja aloit juuri kukkua,
kuu he saapuivat sinne. Nuori nainen,
joka vielä näytti sangen lapselliselta,
painoi päänsä miehen rintaa vastaan ja
kuiskasi: „Pekka, kysykäämme käeltä, kuinka
monta vuotta saamme elää näin
onnellisina, kuin nyt olemme".
Totinen mies hymyili ystävällisesti
vaimoaan syleillen ja sanoi: „uskotkos
todellakin Liisa, ettii käki voipi sen tietää".
.Kyllähän käki sen tietää", sanoi nuori
vilkas nainen, samassa sinulta kysyen.
Sinä huusit ahkerasti: „kukkuu, kukkiin",
ja luulenpa, että nuori vainio lnki
viisikymmentä kukkumista. He katselivat
tyytyväisinä toinen toistansa ja jatkoivat
käsitysten tietänsä uuteen kotiin.
Eräänä syksypäiväniv seuraavana
vuonna näin minä saman nuoren vaimon
seisovan tämän vuoren rinteellä, toiyotonna
katsellen järveä kohden. Auringon
elä-hyttävä valo ei silloin valaissut maisemaa.
Raskaat, mustat pilvet peittivät taivaan
kannen ja raju myrsky saattoi järven
kovasti aaltoilemaan. Vaahtoavissa aalloissa
näkyi silloin tällöin pienoinen kalastajan
vene, joka aalloista ja myrskystä
huolimatta pyrki rantaan päin. Tätä venettä
ohjasi vaimon mie9. Vene oli jo soutajan
melkein luonnottomien ponnistusten kautta
tullut rantaa lähemmäksi. Nuori vaimo
tempasi huivin päästään, ja heilutti sitä
ilmassa osoittaakseen miehelleen oikeata
valkamaa, knn edellisiä suurempi aalto
kohosi veneen yli ja kaasi sen. Lyhyen
taistelun jälkeen aaltoja vastaan, joutui
soudusta väsynet mies niiden saaliiksi.
Sydäntä kauhistuttava huuto kuului
silloin ja nuori vaimo vaipui pyörtyneenä
järven rannalle. Kun kansaa lähellä
olevasta mökistä, huudosta peljästyneenä,
kiiruhti sinne, löysivät he kumotun veneen
ajellen rantaa kohden ja miehen ruumiin
aaltojen heittämänä rantakiville ihan
lähellä pyörtynyttä vaimoa".
Knn haukka oli lopettanut surullisen
kertomuksensa asettui hän jälleen yhdelle
jalalle seisomaan ja katseli tuijottaen
käkeen, samassa kun hän sanoi: -eikö
tämäkin ennustus ollut valhe niinkuin moni
muu?"
„Yoipihan jokainen joskus erehtyä",
vastasi käki, suuttuneena hyppien oksalta
oksalle, ..inntui useimmiten olen kuitenkin
ennustanut totta".
Nyt kuului hiljainen humiseminen ja
tuoreiden lehtien tuoksu levisi yltympäri.
Koivu se oli joka hiljaa oksiansa
liikuttaen sanoi Imuhkalle: ^minkätähden
nuhtelet sinä käkeä siitä, että hän loi toivoa
ja rohkeutta nuoren pariskunnan rintaan,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
