Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
43 <3—
hoidan kulkiessaan elämän orjantappuroista
polkua. Ei kukaan ihminen koko
maailmassa taida rinnassansa kauvan kantaa
edeltäpäin ennustetun onnettomuuden
pelkoa, riutumatta sekä sielun että
ruumiin voimien puolesta. Ainoastaan
toivon kirkas enkeli, jonka Jumala ou
lähettänyt. luotujensa luo, voipi ylläpitää
meidän horjuvaa mieltämme elämän
vastuksissa ja ruusunpunaiseksi mielessämme
kuvata himmeän, tuntemattoman
tulevaisuuden. Täällä se oli, minun silloin
keltaisiksi muuttuneiden oksieni suojassa, jossa
vaimoparka tointui pyörtymyksestään ja
täällä, missä häntä toivon eidcelit
ympäröivät, johtui hänen mieleensä, että kodissa
pieni, muutaman viikon vanha, lapsi
tarvitsi hänen hoitoansa, ja että tämä lapsi
ehkä tulevaisuudessa tulisi ruusuja
kylvämään hänen muuten niin synkälle
polulleen".
„ Toivon runsupolut saattavat harvoin
ihmisiä todelliseen onneen", jylisi tuo vanha
vuori. „Siihen koko ihmissuku on liiaksi
itsekäs, jonka vuoksi se saattaa itsensä
onnettomuudesta onnettomuuteen.
Tahdon kertoa teille tapauksen, joka saattoi
minut tähän päätökseen".
„ Näillä tienoilla", sanoi vuori, „oli asiain
laita ihan toinen ylideksäukymmentäviisi
vuotta takaperin: Tuolla oleva leveä joki,
jota ihmiset Kytni-joeksi sanovat oli
silloin kahden valtakunnan välisenä rajana,
joiden kansat vuosisatojen kuluessa ovat
taistelleet verisissä tappeluissa keskenään.
Myöskin siihen aikaan, josta aion puhtia
olivat nämä kansat täydessä sodassa.
Vihan vimmassa kohtasivat täällä itäisen
valtakunnan kansa, Venäläiset ja läntisen
valtakunnan kansat, Ruotsalaiset ja
Suomalaiset. toisiansa. Kumpaisetkin kansat
taistelivat terävillä miekoilla ja paukkuvilla
tykeillä, joiden kautta he levittivät
kuolemaa kauvas. Ruotsalaisten ja
Suomalaisten etupäässä taisteli heidän silloinen
kuninkaansa Kustaa IlI:mos ja venäläisiä
johti kenraali Denisov. Kustaa taisteli
silloin onnellisesti ajaen viholliset takaisin
rajan yli. Mutta ennen sodan alkua oli
hän vangiksi joutumaisillaun tuolla
olevassa pappilassa. Kun hän levollisena
suurusti pappilassa, tuli sinne salaa
joukko Venäläisiä aikoen ottaa hänet vangiksi,
mutta ikkunasta äkkiä ulos hypättyään
taisi hiiu nopean paon kautta pelastaa
vapautensa ja kaiketi inj-ös valtakuntansa.
Kysymyksessä olevan sodan kestäessä oli
ihmisten muuten niin korkeassa arvossa
pidetty kohtuullisuus ihmisiä vastaan
vallan syrjään jäänyt. Veri vuoti silloin
virroissa ja miekat olivat vihollisen verellä
tahratut. Tuo kirkkokin, joka on pyliä
kokouspaikka, jossa ihmiset kuulevat
Jumalan sanaa saarnattavan, oli silloin raa’an,
sodasta vimmastuneen, sotajoukon
leiripaikkana. Silloin kuului täällä haavoitettujen
ja kuolemaisillaan olevien sotilasten
huokauksia ja hätähuutoja, rankojen kirousten
kanssa vaihdellen. Taistelussa
kaatuneiden joukosta johtuu varsinkin mieleeni
nuori, uljas venäläineu aatelismies. Hän
tasteli urhoollisesti kenraali Denisov’in
vieressä. Huolimatta kaikista niistä
kyyneleistä, jotka sodan tähden vuottivat, oli hän
lähtenyt isiensä komeasta liimasta, ainoasti
itsekkäästi ajatellen sotakunniaajaurostöitä.
Hänen vanha harmaapäinen äitinsä kulki
nyt surullisena komeissa huoneissaan ja
toisessa, lähellä olevassa linnassa
kuljas-keli kaunis, harvinaisen etelämaan
ruusun kaltainen, neitonen alakuloisena
ruhtinaallisen isänsä synkissä puistoissa,
itkusilmin laskien päivät sulhaisensa
palajami-seen kaukaisesta pohjoismaasta. Nuori
sulhaisensa riensi nyt sodassa eteenpäin
jalolla Bessarabiasta tuodulla oriillaan rat
sastaon ja halkasi vihollisten päitä
oikealle ja vasemmalle.
„Oi \Vera, kaunis ruusuni" huusi hän
sotiessaan, „sinun morsius seppelettäsi
kaunistaa siihen kiedottu laakeri, jonka
sulhosi kunnian tantereelta on taittanut".
Sitä lausuessaan ojensi hän ruumiinsa
suoraksi ja riensi uljaasti eteenpäin
sodan melskeessä, jossa tykit paukkuivat
ja miekat välkkyivät. Mutta samassa
vihollisen luoti tunkeutui syvälle
nuoren aatelismiehen poveen. Hän horjui
hetken satulassa, mutta putosi sitte
her-motonna maahan. Muutamat upseerit
kenraalin seurueesta kantoivat haavoitetun
aatelismiehen tuon herrastalon rautaan, jota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
