- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1884 /
47

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

47

Että myöskin tyttärenne,
Jos hän jotain lautaa soisi,
Laulais teidän riemuisenne
Oman nokan nuottiloita,
Sydämmen ja tunnon kieltä:
Se m suurin laulajoita,
■Joka nuotti ns1 ottaa sieltä,

Eikä se, mi liverrykset,
Laver viikset kaikki tietää."

..Herra tolitor, esitykset
Nuo ne miettimistä sietää.
Hyväsi? siis ja voikaa hyvin,
Kiitos sydämmestä syvin,"

Haltiatar-kuningatar.

(Mukaelma ranskankielestä.)

HENKILÖT:

Ranslian liuningatar, Marie Antoinette.
Lamballrfn ruhtinatar
St. AndrPn kreivitär
Soisso)is’in kreivitär
Mireeourfin herttuatar
Rouva Oampan
Johanna, vanha talonpoikais-vaimo,
Anna
Ernest

Magdalena, Annan ystävä.

Herra Toupet, St. Andren kreivittären maatilojen päällysmies.
Talon poikais-kansaa.

I NÄYTÖS.

Johannan mökki.

I kohtaus.

Johanna, Ernest.

Ernest (lnkee:) — „Pieni tyttöparka
jili yksin ja luinen molemmat, kauniit
sisarensa läksivät, kauniisti
vaatetettuina, komeissa vaunuissa, joita veti
neljä hevoista: pieni Tuhkimus parka!
hän oli hyviu suruissaan, sillä yö oli
tulemassa ja hän jäi yksin, aivan
yksin kotiin. Hänen oli vilu, häntä
vä-ristytti, hän alkoi itkeä. Äkkiä hän
kuuli askeleita; ovi oli suljettu, hän
tiesi ett’ei kukaan ollut lmoneesen
tullut ja kuitenkin seisoi joku hänen
vieressään; hiin ei uskaltanut kääntyä
katsellakseen, — vihdoin hän tunsi,

että joku lhlntä taputti olalle, hän
kuuli nimensä lausuttavan. Hän nosti
silmänsä ja — mitä hiin näkikään?
Hänen edessään seisoi ihmeen ihana

haltiatar, joka sanoi hänelle"–-

–Oletko milloinkaan nähnyt,
haltiatarta, iso-äiti?

Johanna. En, lapseni, ja sitä
kummeksin, sillä minun iso-isäni näki
eläissään useampia.

Ernest. Missä sitten, iso-äiti?

Johanna. Ei se ollut tässä
maakunnassa; minun iso-isäni oli kotoisin
Auvergne’n maakunnasta; usein hän
minulle kertoi kuinka hän kerran,
nuorena ollessaan —

Ernest. Niinkö nuorena kuin minä
nyt olen?

Johanna. Hiin mahtoi olla melkein
sinun ikäisesi. Hän oli paimen. Ker- „

hovinaisia.

Johannan lapsenlapset.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:32 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1884/0051.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free