Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
48 <3-
ran hän käveli vuorilla uutterasti
etsien kadonnutta lammastaan, vaan hiin
ei sitä löytänyt. Viialoin liitu,
väsymyksestä aivau uupuneena, nukahti
puun juurelle. Herätessään luin kovin
hämmästyi, sillä kuun valossa luin
näki suuren joukon metsän-olentoja,
jotka tanssivat piirissä hänen
ympärillään.
Ernest, Todellako?
Johanna. Aivan totta se on,
isoisäni kertoi meille siitä usein–-
Iso-äitini sanoi hänen nähneen unta,
mutta, katsoppas, hän tahtoi vaan
sanoa vastaan ja mistäpä hiin sen olisi
tietänyt? Eihän hän siellä ollut.
Ernest. Luuletko, iso-äiti, että vielä
löytyy haltiattaria?
Johanna. Miksi niin, lapseni?
Ernest. No, koska vaan vanhukset
ovat uiitä nähneet. Olenpa ininäkin
mennyt kauas, kauas metsään, euldi
ole yhtäkään nähnyt. —
.Johanna. Niin, haltiattaret eivät
näytä itsiänsä milloinka hyvänsä.
Heillä täytyy olla joku erityinen syy,
näyttäytyäkseeu kuolevaisille.
Ernest. Puluuvatko he mitään
isoisällesi?
Johanna. Eivät, sillä he huvittivat
itsiään paraikaa.
Ernest, Näkikö hän heidät
milloinkaan senjälkeen?
Johanna, Kyllä hän ne näki, mutta
t ällä kertaa hän hyvin pelästyi. Hän
palasi kotiin markkinoilta ja silloin
hän etäältä huomasi valon, joka
välähteli sinne tänne puiden ja aitojen
välitse. purojenkin tyyneessä pinnassa ja
yltä ympärillä: Ei mikään ihminen
sitä olisi voinut niin — — —
II kohtaus.
RlrJliset, Ainia talee jaoslea sisiiiin.
Anna. Voi, iso-äiti! iso-äiti! mikä
onnettomuus!
Johanna. No, mitä nyt?
Ernest. Mikä sinun on, sisareni?
Anna, Me olemme hukassa. (Itkee.)
Johanna. Mutta sauoppa nyt toki
mikä sinulle on tapahtunut.
Anna (nyyhkien) Naapurin —–
suuri — — sika — on — tullut
puutarhaamme –se on sotkenut, kaikki
— hävittänyt kaikki — kaikki ––
vihannekset, hedelmät, kukat.
Ernest. Etkö ajanut sitä pois,
sisareni?
Anna. Minä löin sitä, työnsin sitä,
— mahdotonta! Tulehan toki, Eruest.
i Menevät ulos.)
Johanna (yksin). Voi, voi! Jos tuo
onneton eläin 011 hävittänyt kaikki
pienessä puutarhassamme, mitenkä
silloin maksamme voura-hinnan
huoneestamme? Ja tuo ilkeä Herra Toupet
on niin ankara. Jospa vaan kreivi
hänet tuntisi! Mutta hän 011 aina
sodassa eikä laisinkaan tiedä mitä täällä
hänen kylässään tapahtuu, ja
Kreivitär, hän 011 aina kuningattaren
hovissa ja jos hän tänne tulisikin, hän
ei asiaan sekaantuisi, tuo pieni,
kaunis rouva. Kuinka hyvältä hän
näyttää! Jospa häntä saisi puhutella? —
vaan ei, se on mahdotonta; hän tulee
tänne vaan pari, kolme kertaa
vuodessa. —’ (Jatk.)
iV7/i ii-at’voitt rks ia.
I.
Joki Luoteis-Saksnssa.
Yksi maanosa.
Joki Aasiassa.
Kaupunki Palestinassa.
Eräs etelä-maan eläin.
Alku- ja loppukirjaiinet muodostavat,
kahden Suomenmaan kaupungin nimet.
n.
Kreikkalainen runoilija.
Kaupunki Pohjanmaalla,
Enkelin nimi.
= Lyönti.
Alku- ja loppulrirjaiiuet muodostavat,
kahden Suomenmaan kaupungin nimet.
HELSINGISSA, Weilin ja Un».’In Tahdit- Ja Klrjaiiikn.t.-Oiakaylit. kirjapainona ja kualantaua, 1M4.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
