Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
67 <3>-
YiimeinekoulupäiTa.*)
Pieni Elsassilaisen kertomus.
^^ i iiii aumana olin myöhästynyt ja
pel-^^ käsin hyvin saavani torin
koulmnes-tin ilta, Iirn HameVilta, etenkin kuu
hän oli sanonut kysyvänsä meiltä noita
häjyjä participeja, joista en taitanut
sn-unnkaau. Hetkisen ajattelin loiskutella
ja pujahtaa pois pelloille.
Unia oli niin kaunis, taivas niin kirkas!
Kuulin rastaiden liverryksen
uietsänrin-teestä, ja Preussilaiset harjoittelivat
niityllä sahuu takana: kaikki tuo olisi
ollut paljon lystimpäii kuin participit;
mutta minä voitin kiusaukseni ja kiidin aika
vauhdilla kouluun.
Kun tulin raastavan oliitse näin
ihmisiä kokoontuneina ilmoitustaulun
ympärille. Kahtena vuonna oli kaikki meidän
onnettomuutemme, kaikki kehnot uutiset
kadotetuista otteluista, sotamiehen otosta
y. m. lähteneet tästä taulusta, ja minä
ajattelin pysähtymättä:,, mitähän
tyhmyyksin taas onkaan tapahtunut."
Kun sitte juoksin torin poikki, seisoi
söppä \Vachter oppilaineen ja luki
hiinkin ilmoitusta.
j,Alä pidä niin kovaa kiiratta, poika"
huusi hän. -tulet kyllä vielä hyvään
aikaan kouluun!"
Luulin hänen laskevan leikkiä kanssaui
ja astuin kohta sen jälkeen läähättäen
koulupihaan.
Tavallisesti kuului, ennen tunnin alkua,
hirveä meteli koulu sulista kadulle,
pulpetteja avattiin ja paiskattiin jälleen kinni,
läksyjä luettiin ääneen sormet korvissa,
ja maisterin suuri viivotin hakkasi pöytään
yhtyen huutoon: .liiljaan, hiljaan toki!,,
Olin juuri ottanut, lukuun tiimiin
metelin, päästäkseni huomaamatta paikalleni;
juuri sinä päivänä oli kaikki niin hiljaista
kuin sunmuitai-aamuna. Avonaisesta
akkunasta näin jo kumppanit paikoillaan ja Iira.
HameVin kävelevän edestakasiu rautainen
viivotin kainalossa. Minun täytyi avata
ovi ja astua sisiiäu tämän oudon
hiljaisuuden vallitessa. Uskotteko, että
punehduin ju syystä polkaisin.
*) Aljilions Dftu<lct’iltn.
Mutta mitäs sanotte! Maisteri katsoi
minuun olematta äkäinen ja sanoi
lempeästi: „ Joudu paikallesi, pikku Frans,
olimme jo alkaa sinutta".
Hyppäsin penkiu ylitse ja istuin samassa
tuokiossa pulpettini ääressä. Kun vähiin
olin hengähtänyt, huomasin maisterin
pue-t uksi hienoon viheriään takkiin ja mustaan
samettilakkiin, joita hän ei käyttänyt kun
niinä päivinä jolloin koulun tarkastusta
liidettiin tai palkinuoita jaettiin. Muutoin
oli koko luokka niin kummallinen ja
juhlallinen.
Mutta kummallisinta kaikesta oli, että
toisella puolen saha olevat tyhjät penkit,
olivat täytetty kyläläisillä, jotka istuivat
hil jaisina niinkuin mekin, siellä näin minä
ukko Hauserin kolmikulmuisessa
hatussaan, entisen pormestarin, entisen notarion
ja koko joukun ukkoja ja ämmiä.
Kaikki näinä ihmiset näyttivät
pahastuneilta. ja ukko Hauser oli ottanut
mukaansa vanhan repaleisen aapisen ja
levittänyt sen polvilleen, lasisilmät vieressä.
Minun kaikkea tätä kunnuastellessani
oli Hra. Hamel noussut kateederiin ja alkoi
nyt puhua samalla lempeällä äänellä, jolln
hän oli minua tervehtänyt:
,,Lapseni", sanoi lian", luen viimeistä,
keilaa tänään kanssanne. On tullut käsky
Berlinistä, että Elsassin ju Lothringen’in
kouluissa täst edes ainoastaan saa opettaa
saksankielellä — — — — Uusi
kouluopettaja tulee huomenna. Tänään on
meillä viimeinen tulitimme ranskankielessä.
„ Pyydän teitä, olkaa tarkat"!
Nämä santit saivat minun ällistymään.
Nuo kurjat! Tätä lie siis olivat ilmoittaneet
raastuvan luona!
Viimeinen tnntini ranskankielessä! Ja
minä tuskin taisin kirjoittaa! Minun ei
siis koskaan pitänyt oppia äidinkieltäni!
Minun täytyi pysähtyä siihen, johon nyt
olin jäänyt!
Kuinka olin vihastunut itseeni sen ajan
tähden jonka olin tuhlannut, ryöstämällä
linnun pesiä tai leikittelemiillä jäätyneellä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
