Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
104 <s>-
tään kirkon kentälle. Sen lie veivät
mukanaan .saareen ja syöttivät ja hoitelivat
sitä yhtä hellästi knin Kurrea. Naakalle
pantiin niineksi Pelle. Se kasvoi ja tuli
yhtä kesyksi kuin Kurrekin. Mutta
Pelle ja Kurre olivat vihollisia keskenään.
Kun Kurre piiasi ulos häkistään ja Pelle
sattui oleinaiin huoneessa, syntyi
kohdakkoin sota niiden välillä, ja Kurre joutui
useimmiten tappiolle, vaikka se oli isompi.
Kesä kului varsin hauskasti. Elli, Ilta
ja Hilja leikkivät, keskenään ja Kurren
ja Pellen kanssa. Pelle työskenteli
pihalla ihan vapaasti, mutta ei koskaan
ylittänyt karata. Kurre sitii vastoin pari
kertaa oli pakomatkalla, mutta saatiin
kiinni.
Syksyllä lähdettiin kotiin ja Kurre ja
Pelle otettiin mukaan. Pelle pantiin
koriin ju vietiin laivaan. Mutta lintu, joku
oli tottunut vapaasti liikkumaan, oli
kovin suut.uksissauu tällaisesta menettelystä.
Kun tultiin junaan, oli kahta hullumpi.
Pelle piti sellaista melua, että
konduktööri kohta kysyi, mikä kumina se siinä
korissa oli. Pikku Ilta pelkäsi kovin,
että konduktööri ottaisi Pellen korineen
päivineen takavarikkoon, mutta isä puhui
niin kauniisti konduktöörin kanssa, että
tämä jätti Pellen rauhaan. — Päästiin
niin onnellisesti kotiin. Pellelle
valmistettiin yösija rappusten alle ja Kurren
liiikki pantiin lasten kammarin pöydälle,
jossa se ennenkin oli ollut
Lapset alkoivat koulunkäyntinsä,
tapasivat tuttaviansa ja kertoivat, heille
Pellestä. Sitä käytiin katsomassa niinkuin
muutakin ulkomaan elävää ja kaikki
lapset olivat mieltyneet naakkaan.
Muutamana iltana Pelle lensi uaapuriu
talon pihalle. Siellä ei kukaan Pelleä
tuntenut; oli jo hämärä ja Pelleä
luul-tiiu varekseksi. Nuori herra T. näki
vareksen, meni sisään pyssyänsä
hakemaan ja — ampui Pellen.
Ulalla lapset kaipasivut Pelleäusä; sitä
haettiin joka paikasta, käytiin jo
tallissakin, jossa Pelle väliin oli ollut vasikan
luona, joka hänkin piti Pelleä hyvänä.
Vihdoin viimein mentiin kadulle ja
naapuritaloihin etsimään. Ilta ja Hilja juok-
sivat edellä ja niin tultiin vihdoin sille
pihalle, jossa herra T. oli Pellen
ampunut. Mahdotonta on kuvata lasten snrna,
kun asia tuli ilmi, Ilta ja Hilja itkivät
ääneen, itkivät niin katkerasti, kuin
8-vnotiaat lapset voivat itkeä naakan
kuolemaa. Mutta Elli ei viitsinyt kadulla
itkeä: vasta kun tultiin kotiin, laski
tyttö parka surunsa valloilleen.
Pellen ruumis vietiin kotiin.
Seuraa-vnna päivänä vossikka teki päreistä
pienen kirstun Pellelle, pikku Matti, lasten
hyvä leikkikumppaui, kaivoi puutarhaan
ison kiikun viereen pienen haudan.
Lau-antai-iltapäivällä kutsuttiin Ellin hyvä
ystävä ja luokkakumppani Elsa sekä Matti
ja hänen veljensä Lauri Pellen
hautajaisiin. — Elli kantoi Pellen arkkua. Matti
oli lukkarina; liitti kulki edellä ja lauloi
kovalla, kimakkaalla äänellä: „Sä lups’
suruton j. n. e.u, johon kaikki lapset
yhtyivät. Kun laulu oli päätetty, laski Lauri
arkun hautaan ja sitten kaikki lapset kilvou
täyttivät haudun, jolle pystytettiin pieni
kuusenoksista tehty risti. Ristin ympärille
pistettiin kukkia ja hautakummun
reunoja koristettiin pienillä kauniilla kivillä.
Sitten meutiin lastenkammariin
lianta-jaisia viettämään. Alussa olivat lapset
suruisia, mutta pian huoli haihtui, kun
Musti, talon iso koira, tuli kotiin
metsästit, jossa se oli isän kanssa ollut
metsästämässä. Pellet, hautajaiset ja kaikki
unohtuivat ja kaikki nuket, isot ja pienet,
vanhat ja uudet, päättömät ja eheät
olivat mukana keinuissa; ilo oli niin suuri,
että olisi voinut luulla nimipäiviä tai
muuta ilojuhlaa vietettäviin. Rusinoita
ja kontehtia tarjottiin kaikille vieraille,
nukeillekin, mutta ktin ne eivä» mitään
syöueet, annettiin niiden osa Kurrelle,
joka hiikissäusä uteliaasti katseli kusten
ilon.
Seuraavana kesänä lapset istuttivat
pienen ruusupensaan Pellen haudalle. Ne
kasvoi ja kukoisti kaiken kesää ja Pellen
hauta oli tästä lähtein lusten paras
leikkipaikka. —mi—
H KLS1NOISSÄ, Weiliä Ja U00i’lu T«Uil»«- Jn Kirjaliiku«t.-0«aki?>hi. ktrjopainui» ja kii«tantnin*. HS*.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
