Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
10S
voin likellä ihmis-asuntoja. Kun pojat
ovat täysikasvuisia, käyttävät ne
silloinkin vanhaa pesää, makuupaikaksi. Kansa
luulee siitä syystä, että ne viettävät
tal-vonsakin tuolla maan-alaisessa majassa.
Mutta ilmu ou heille tärkein elämän-ehto;
siellä he, niinkuin muutkin pääskyset,,
hengittävät, siellä syövät, ja kuu se käy
kylmäksi, muttavat he etelä-maille.
Loppupuolella Toukokuuta saapuu
ter-rapääskynm, joka on saanut nimensä siitä,
että se on tumman ruskea kuin terva.
Toiset kutsuvat sitä tornipääskyseksi,
koskit se rakentaa pesänsä kirkon tai
lin-uon torniin. Korkealla se aiua asuskelee;
jos se ei löydä korkeaa rakennusta, niin
tekee se pesänsä vuoren huipulle
.johonkin halkeamaan tahi reikään. Usein se
lähestyy maatakin ja kiitelee noin parin
kyynärän korkealla siitä: vaan maalian
se harvoin istahtaa, sillä sen on vaikea
päästä äkkiä lentoon, koska se ei saa
kyl-läksi ilmaa pitkien siipiensä alle. Jos se
joskus pesää rakentaessaan istuu
heinikkoon, voi sen helposti saada kiinni
käsillään. — Mikä ihmeellisen hauska näky,
kun vuoristossa äskeisen kesäsateen jälkeen
näkee tervapääskyn poikasten
auringonpaisteessa opiskelevan vanhempainsa
erinomaista taitoa, harjoitellen lentämistä
yhdeltä vuoren lohkareelta toiselle. Ylhäälllä
korkeudessa taas vanhempi pääsky, tuskin
silmin näkyvä, väikkyy „keveänä ja
vil-kasua kuin onnenlapsen aatos."
Kärpäset ja hyttyset ne eivät pidä
pääskysestä ju parjaavat sitä vannaan,
mutta tue rakastamme tuotti avaruuden
iloista kepeätä lintua, kesän suloista
ennustajaa, me lemmimme tätä puheliasta
vierastamme, joka istahtaa ikkunamme
pielelle; inc ihmettelemme hänen sukkelaa
lentoansa, jota katsellessa moni meistä on
ajatellut,: oi, jospa pääskyn lailla taitaisin
matkustaa täältä Airikaan päivässä! Mutta
pääsky kohottaa siipensä leutoon ja — tne
jäämme. Koneet ryskivät ja muuttavat
ihmisiä toisesta maasta toiseen: —
ääne-töunä kohoaa pääsky korkeuteen ja
kauniisti liitelee se syys-auringon valossa
etelää kohti.
TOSRPAN TTTTO,
Mtikailli V. W. A.
Henkilöi:
Torpan tyttö.
Hänen äitinsä.
■Jaakko kylän soti tai! a.
I Kohtaus.
Metsän rinteellä sota-kenttä.
Kentän halki kulkee maantie. Tien
varrella näkyy matala mökki. Päivä
laskeutuu ja auringon rusko valahtaa
vuoren rinteeltä. Mökin edustalla
olevalla penkillä istuu äiti; torpan tyttö
seisoo kyynel-silmin vieressä katsellen
maantielle. »Sotilaat kulkevat
maantiellä.
Torpan tyttö (katsellen sotilaihin):
Työn on nuo teliueet, niittäneet, jo
viljan kallihimman, Vihollis-joukon
vanginneet, tai lyöneet rohkeimman.
Koitolla aamun taisteluun nuo oli
lähteneet, Kun voiton viimein saivat
he, oi’ ilta ehtinyt. (Vapisevin äänin.)
Almaani, oletko siellä. Vieläkö olon
saava, sinut nähdä. Sano, sano,
ennenkuin .sydämmeni pakahtuu, oletko,
kultani, kestänyt kuolon viikatetta,
va i oletko tappo-tantereelle kaatunut ,
ja kuolemallasi noutanut uroon
kunnian.
Sotitas-jonkko (astuen edes-takaisiu
maantiellä) laulaa: Poiat kansan
urhokkaan, M i Paulan, LUtzenin ja Narvan
tanterilla verta vuoti, Viel’ on Suomi
voimissaan, Voi vihollisen lmrmehella
peittää maan. Pois. pois, toimet
rauhaisat! Jo tulta tuiskii, myrsky käy,
jo viuhkaa kammasta luoti. Eespäin,
miehet uljahat! Meif urhoollisten isäin
henget seuraavat. Kas kunnian Kuin
tähti meille hohtaa! Tuttavahan On
verityö, mi kohtaa. Eespäin kaikki
rientäkää! Vapautemme iki-vanha tie
on tää. Voittoisa lippu iueitä johtaa.
Muiuahis-aikain taisteluista ryysyinen.
Eespäin, sä jalo vaate verinen! Viel’
liehuu jäännös Suomen värein entisten.
^Menevät pois.)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
