Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-<S> 114 <3–
pian Banchurchiiu. Oli vielä varhain
aamulla ja uni vallitsi koko Banchurchin.
Pienet, olkikattoiset mökit puiden
suojassa, olivat yhä vielä luukuilla
varustetut. Korkeat puut, kylän aiuoan kadun
varrella kuvastuivat meren tyyneesen
pintaan. Tämä oli -viehättävä pieni kylä,
oikea tenkotarten valtakunta, arveli Bertie.
Erään leipuripuodin edustalla seisoi
vaimo. Pieni paroni nosti kyviu kohteliaasti
hattuansa ja sanoi hänelle:
„Ettekö tahtoisi tehdä niin hyvin ja
myydä minulle vähän leipää ja maitoa?"
Vaimo katseli häntä hämmästyneenä
ja vastasi sitten hymyillen:
„ Jumala siunatkoon sinua, sievä
lapsukaiseni! Minä myyn ainoastaan leipää,
mutta annan mielelläni sinulle vähän
maitoakin vaaleiden poskiesi takia. Tule
sisään, ystäväiseni".
Bertie meni sisään. Kaikki näytti
hänestä täällä niin kummalliselta. Huone
oli niin pieni ja pimeä ja joka paikka
kylvetty jauhoja täyteen! knit,enkin tuoreen
leivän haju häntä miellytti, sillä hän oli
hyvin nälkäinen.
Vaimo kupasteli vähäisen ja kantoi sitte
maitokupin sekä leivän ja puulusikan
pöydälle. Pieni paroni pisti käden taskuunsa
maksaaksensa aamiaisensa, mutta voi!
hänellä ei ollut äyriäkään taskussaan.
Ensin hän punehtui ja vaaleui
vuorotellen: sitten juolahti hänelle mieleen, että
rahat sekä hänen kellonsa kenties oli
pudonnut mereen sillä ei kelloakaan löytynyt.
Hänelle ei mennyt päähänkään, että
tuo häijy kalastajapoika olisi vienyt
molemmat: valitettavasti oli kuitenkiu niin.
Vihastuneena, hämillään ja häpeissään
nousi hän istualtaan ja sanoi kohteliaalla
tavallaan :
„ Pyydä n anteeksi, rouvaseni, luulin että
minulla oli rahaa mukanani, mutta
huomaan ne kadottaneeni. Sydämmelliset
kiitokset, vaan en voi syödä, mitä olette
minulle varustaneet".
Vaimo oli hyväntahtoinen ihminen ja
vastasi senvuoksi:
„Syö vaan huoleti, pikku herraseui.
Annan tämän hyvästä sydämmestä.
Teidän isäune ja äitinne voivat sen kyllä
maksaa joskus, jos niin välttämättömästi
tahdotte".
„Ei, ei, jupisi Bertie punehtuen, ja
peljäten nälkänsä voittavan kunniantuntonsa
kiirehti hän pois, astuen tuota vaivaloista
tietä niin reipaasti ja nopeasti kuin ei
koskaan ennen.
Hänellä oli varmaan hyvin paljon
rahaa — sen sanoivat, kaikki ihmiset; mutta
Bertie ei tiennyt, missä ne olivat. Eikä
hän nyt kuinkaan aikonut palata takaisin
iso-8itiusä Deborahu tai Ralphin luo, sillä
hän oli nyt mielessään oppinut tuutemaaH
ja löytänyt valtakuntansa.
Hän riensi kylän läpi ja jätti sen,
keveästi huoahtaen, taakseen. Hän ei
kau-venunin seurannut rantatietä, koska oli
kuullut sen vievän Ventuor’iin ja koska
hän pelkäsi asujanten siellä tuntevan
hänet ja ottavan kiinni. Bertie valitsi
sen-tähden kukkuloiden valitsi kulkevan tien.
Tällä kohtasi hän talonpojan rengin, joka
istui kivellä nakerrellen halukkaasti jotain,
jota Bertie ei elämässään ollut nälinyt.
„Se lienee jotain oikein maukasta, koska
hän syö sitä niin paljon!" ajatteli pikku
paroni. Uteliaisuus sai vallan ja Bertie
sai semmoisen halun maistaa tuota
kummallista herkkua, että hän lähestyi
renkiä sanoen:
„ Tahdotko olla niin ystävällinen ja
sanoa minulle, mitä syöt".
Renki repäisi suunsa seljälleen. „Sen
tahdon tehdä, pikku herraseni", vastasi
renki taittaen palan nauriistaan ja ojentaen
sen Bertille.
Pieni paroni katseli miettiväisesti
naurista, sillä hänellä ei ollut, liian suuri halu
maistaa tuota, jota toinen oli pidellyt
suurissa ruskeissa kourissaan ja pureskellut
suurilla keltaisilla hampaillaan.
Kumminkin halu tutustua tuohon outoon herkkuim
voitti vastenmielisyyden ja Bertie purasi
halukkaasti palan nauriista, kuitenkin
semmoisesta paikasta, johon ei rengin
hampaat olleet iskeneet.
„Hyi!u huudahti hän närkästyneenä;
„eihän tuo maistu millenkään, ellei pahalle".
nEikä mitä, nauriit maistuvat oikein
hyviltä", vastasi renki.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
