Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-3» 115 <S-
„Ei, ei! vastusteli Bertie oikealla
kau-kulia heittäen nauriin heinikkoon ja
kulkien alakuloisena eteenpäin.
n Pieni herraseni"! huusi renki hänen
jälkeensä, „lyönpä vetoa ettette ole
oikein nälkäinen".
Niin se olikin.
Pieni paroni ei ollut oikein näljissään
eikä ollut koskaan ollutkaan.
Kuljettuaan noin neljännen osau
peninkulmaa tali hän pieneen taloon, syrjätien
varrella. Tässä löytyi kauppapuotikin.
Sen omistaja oli vanha, ystävällinen
vaimo. Puodissa näki Bertie sekä leipää
että paljon muuta hyvää.
„01en kadottanut rahani", sanoi hän
hämillään, ottaen kultaisen soljen lakistaan
ja ojentaen sen vaimolle.
„Ettekö tahdo olla niin ystävällinen ja
antaa minulle vähän aamiaista tämän
edestä?"
Vaimo katseli soikea, siristeli silmiänsä
ja lausui:
„Se ei ole suuren arvoinen, pikku herra.
Mutta te olette liian pieni ja heikko
huikeaksenne yksin. Tahdon kuitenkin ilolla
antaa teille vähän ruokaa".
„Kiitoksia", sanoi Bertie, jolla ei ollut
aavistustakaan, minkä arvoinen solki oli.
„Tule sisään", sanoi vaimo ystävällisesti
ja asetti Bertien eteen maitoa, leipää ja
vähän savustettua lihaa.
Kotona oli useiu Bertien ruokahalun
puute saattanut hänen lääkärinsä
epätoivoon. Hänelle oli annettu kalaöljyä,
rautaa ja monta muuta pahanmakuista
lääkettä, jotta luin saisi ruokahalua, mutta
turhaan! Nyt oli hän sitä vastoin yhtä
nälkäinen kuin tuo renki, joka naurista
uukerteli.
Ei ollut ruoka’koskaan maistunut niin
hyvältä kuin tämä halpa ateria.
Vaimo katseli Bertietä uteliaasti
ajatellen :
„Sinä pieni velikulta olet karannut
kotoa. Mutta en minä vaan mene
ilmoittamaan, mitä tietä olet kulkenut, ettei
tultaisi tuota ]lientä kultakappuletta
kysymään".
Hän koetti vakuuttaa itseänsä siitä,
, ettei Bertielle mitään vahinkoa voisi ta-
pahtua, ja niin pian kuin poika olisi
mennyt tiehensä, lähtisi hän myymän soljen.
Hänen pieni toimensa ei ollut hyvin
tuottava, vaikka hänellä olikin tapana
sekoittaa hiekkaa sokeriin, savea sinappiin
ja talia voihin.
Bertien syödessä tuli pieni, laiha vaimo
sisään, joka näytti hyvin onnettomalta.
Ojentaeu rahan emännälle sanoi hän
heikolla, valittavalla äänellä:
„ Vähän maitoa Susannalle !
„Kuinka hänen on", kysyi emäntä. Tuo
toinen vaimo kohotti päätään ja kyynelten
valuessa kuihtuneille poskille, mutisi hän:
-Poikani 011 mennyt metsästämään.
Tahdotteko antaa hänelle jotaiu, jos hän saisi
jonkun hyvän paistin?"
Emäntä iski silmää vaimolle osoittaen
Bertietä.
„Lintupnisti ei maistu hyvältä
ennenkuin Heinäkuussa", vastasi emäntä mitaten
maitoa.
Kuu vaimo oli saanut maidon, lähti hän
heti pois.
„ Luulen tuon vaimon olevan hyvin
köyhän", sanoi Bertie kysyväisesti:
Vanha emäntä naurahti.
^Epäilemättä, pieni herra".
„Niin olitte, kovasydäminen, kun otitte
häneltä rahan maidosta. Olisitte antaneet
sen ilmaiseksi".
„Ha, ha, ha, pieni herra. Oletteko
kenties pappi? Olen ylitä käyhä kuin
hänkin, mutta hän ei ansaitsekaan parempaa,
sillä hänen miehensä oh’ metsänvaras ja
kuoli vankeudessa viime Tammikuussa".
„Metsänvaras", huudahti Bertie
tilanomistajan syntyperäisellä
vastenmielisyydellä. nJa hänen poikansa aikoi pyytää
lintuja", lisäsi hän, ja samassa kävi hänelle
kaikki selväksi. „Ja te tahdoitte antaa
hänelle jotain linnuista? Oi, kuinka olette
armoton ja unhotatte Jumalan".
Vastineen asemesta heitti vaimo yhden
puulautasen Bertien jälkeen, mutta se ei
sattunut häneen, vaan putosi ikkunalla
olevaan munakoriin, niin että ikkuna seka
munat menivät, rikki.
Bertie nousi istualtaan ja lähti terävästi
katsellen vaimoa.
nNiiu pian kuin saan käsiini poliisi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
