Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
uoi: „Elau, älä kerro mitään !tt — Niin
hän sitte vaikeni; suomnspeitteen kätki
hän salaa laatikkoonsa ja toivoi sillä
kaupungissa saavansa muutaman pennin,
joilla sitte voisi valmistaa arvaamattoman
ilon isällensä. (Jatk.)
HALTIJATAR.
(Jatkoa.)
<riiänä päivänä oli isä taaskin
metsällä, iiiti oli mennyt
kalanpyydyk-v siä hakemaan ja pikku Anni istui
yksin mökissä. Silloin pisti hänen
päähänsä lahteä metsään marjoja poimimaan.
Hän otti käteensä pienen tuohisen ja
hiipi ulos.
Vähän matkaa käveltyään tuli hän
suureen, jylhään metsään. Kuinka kaunista
täällä oli! Ikivanhat, hongat, humisivat
niin kummallisesti, kukat tuoksuivat ja
lintujen viserrys kaikui kauniisti luonnon
suuressa salissa.
Anni oli niin ihastuksissaan, että
marjojen poiminta kokonaan unhottui. Häu
käveli yhä eteenpäin kuunnellen lintujen
viserrystä ja honkain huminaa. Hän ei
huomannut joutuneensa jo kauvaksi
kodistaan, ja että ilta jo pimeni.
Yhtäkkiä pysähtyi hän. Hänen
edessään oli tiheä viidakko, jonka läpi oli
varsin vaikea tunkea. Häu päätti siis
kääntyä kotiinpäin. -Mutta vähän matkaa
käveltyään huomasi hän, ettei hän
osaisikaan kotia. Hän ei muistanut, mistäpäin
hän oli tullut, ja ilta pimeni
pimenemistään.
Anniparka istui viimein väsyneenä
eräälle mättäälle ja alkoi katkerasti itkeä.
Aurinko oli laskenut ja mustat pilvet
peittivät taivaan kannen. Annista tuntui niin
hirveältä viettää yönsä täällä synkässä
metsässä.
Silloin rasahtivat, puiden oksat hiilten
edessään, ja haltijatar astui esiin. Anni
katseli oudostellen tuota ihanaa, vierasta
naista, jota hän ei koskaan ollut nähnyt.
Mutta kaikki hänen pelkonsa poistui, knn
haltijatar lempeällä äänellä kysyi:
„Miksi itket sinä, lapseni?"
„0i, ininä olen eksynyt enkä löydä
kotiin äidin luokse", vastasi Anni.
„Tahdotko tulla minun luokseni, niin
vien sinut huomenna kotiin äitiin luo’-’"
kysyi haltijatar.
„Tahdonu, vastasi Anni ja nousi ylös
seuratakseen haltijatarta.
Haltijatar tarttui hänen käteensä, ja he
läksivät käymään. Kotvasen käveltyään
saapuivat he korkean vuoren juurelle,
jonka vieressä koski kovasti pauhaten
syöksi alas.
Haltyatar pysähtyi sanoen:
„Nyt olemme perillä."
rTäissäkö sinä asut?" kysyi Anni
kummastuneena, sillä hän ei voinut huomata
mitään asuntoa, vnori vaan jylhänä kohosi
korkeuteen.
Haltijatar ei vastannut mitään, vaan
taputteli käsiään. Anni huudahti
hämmästyksestä, sillä vuoreen avautui suuri
aukko, josta kirkas valo virtasi.
Haltijatar astui aukkoon, ja Anni seurasi häntä
vavisten pelosta ja uteliaisuudesta.
Kummallista saikin hän nähdii vuoren sisässä.
(Jatk.)
Kätkettyjä sanoja.
Jos mietit stfZrZrelaan niin hei,sk näistä
»matamista sanoista munan soman
»lalaisen sananlaskun.
Selitys kirjainarvoitokseen N:ossa 14:
Yksi mieli, yksi kieli Väinön kansan
soinnuttaa. Eri satuit: neula, lanka, vaski,
syksy, Väinö, niini, sieni, maito, takka.
Vastaus kätkettyihin sanoihin N:ossa
14: Sakari Topelius.
Ki t ’jelaa f ileko.
I. V. A. Tuhansia kiitoksia lähetyksestä j:i
siimoin lupauksesta! Kkkk. Tilhi visertää
kiitoksia ja on iloinen, jos vastakin häntä muistatte.
n K L SIX UI S S A, Weilin ja (Hifi»’In Tehdas- jo Kirjaiiiknnl.-UHukf.vlil. kirjnrainoi» Ja kuitantamu, 18S4.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
