Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
tuttannt äitiäni, jolla muutonkin on paljo
huolla?" lausui uyt Lauri punehtuen.
„ Tästedes tahdon näyttää iloiselta: silloin
voi äitinikin olla iloinen ja monta
kyyneltä jää putoomatta pyykkisaaviiu". —
Iloinen olikin Lauri ja nyt kertoivat kaikki
haltijattaret häuelle iloisia kertomuksia.
Kellarikainarin peruiantopalkii oli
sahattu ikivanhoista hongista, jotka muinoin
Savon sinisalossa humisivat.
Vuosikymmeniä oli siitä jo kulunut, kuu ne olivat
nähneet kasviupaikkansa, vaan vielä
asuivat puissa hongan haltijattaret. Ne
kertoivat Laurille, miten tuolla korvessa
uutinen „Poi’at ja karhut puun juurella
painia löit", ja miten siellä
„Savou joukko tappeli
Ja .joka kynsi kylmeni
Edestä Suomenmaan".
Ne kertoivat, miten Suomen sankarit
urhoollisesti puolustivat maatansa, vaikka
kädet ja jalat ammuttiin poikki ja
vihollisen piikki teki syviä haavoja rintaan. —
Noin urhoollisia olivat Laurin esi-isät
olleet ja heitä ajatellessaan häpesi Luuri
kovasti, että luin oli huutanut lääkärin
tarkastellessa hänen kipeätä .jalkaansa. —
„Täst’edes ei semmoista enääu saa
tapahtua. Minä tahdon olla yhtä urhoolliueu
kuin vanhatkin Suomalaiset", mietti Lauri
ja ojensi aina urhoollisesti lääkärille
kipeän jalkansa.
Lähellä Laurin vuodetta oli tiilikivisel
portaat huoneen katonrajassa olevalle
o-velle. Ovon niinkuin ikkunankin täytyy
näette olla kellarikerroksessa korkealla
lattiasta, sillä tän lainen huoneus on
kivijalan sisässä ja alempina maanpintaa. —
Noihin tiiliin oli savi ja hiekka tuotti
Vuoksen rannalta, ja tuolla virran
pohjassa oli muinaisina aikoina ollut kultainen
Ahtolan linna. Tuolta oli ..Ahti aaltojen
kuningas" „ Vellamon, vedenemänuän", ja
koko perheensä kanssa kulkenut
kuulemaan Väinämöisen ihmekannelta, kun tämä
„hudaja ijän ikuinen" istui rannan kivellä
ja soitti nuo merkilliset säveleensä, joita
kaikki metsän pedot, ilman linnut, maan
matoset, aaltojen evälliset asujat, vitsinpä
kuu ja aurinkokin tulivat kuolemaan. —
Hiekan haltijattaret kertoivat Laurille,
miten soittaja itsekin liikutettuna vuodatti
kyyneleitä, jotka aalloissa muuttuivat
kalliiksi helmiksi. — Puijon kertoivat he
vielä Ahdista, joka Kalevalaisten ollessa
Sammon ryöstöretkellä, oli anastanut
Väinämöisen kalanluisen kantelou. Hiljaisina
illan hetkinä, jolloin vedeu pinta lepäsi
tyynenä ja kaikki oli rauhallisia, oli Ahti
usein lähtenyt kultaisesta linnastaan ja
soitellut lumoavan surumielisiä säveliä,
kunnes ihmiset hänet ainaiseksi
karkoitti-vat virran pohjaan. Siellä sulki hän nyt
kult uliunausa kalliskiviset portit, eikä
euään koskaau näyttäydy, — Näin
kertoivat liiekau haltijattaret ja hauskalta
tuntui nyt Laurista olo kellarikumarissa.
Tuossa portaitten vieressä oli Laurin
kainalosauvat. Ne olivat tehdyt kauniista
koivusta, joka kasvoi eriiäu Suomeu
sini-järven rannalla. Tuhansittain lauluja kuuli
se aina keväisittäni, muuttolintujen
saavuttua mailta kaukaisilta suloiseen
Suomellemme. Raikkaita sydämellisiä ja täynnä
kiitosta olivat niiden säveleet, kuu ne
lauloivat istuessaan tuossa koivun latvassa
ja nähdessään järven aaltoilevan, kukkia
ko-lioovan nurmen alta ja päivän paistavan
tai-vahalla. Ihastuneena oli koivu aina
kuunnellut lintujen liverryksiä ja toivonut, että
hänestä kerran tehtäisiin kantele, Ilosta
sykki koivun sydän, kun mies kerran tuli
ja luikkasi siitä 2 tukevilta oksaa. „ Meistä
varmaan tehdään nauloja kanteleesen",
arvelivat koivun oksat, mutta suuri oli
heidän hämmästyksensä, kun joutuivat
sairaalle pojalle kainalosauvoiksi.
Eiisim-mältä tuntui koivun oksista ikävältä, että
heidän ihanat toiveensa olivat näin
turhaan menneet, ja kun ihana järven ranta
oli vaihtunut pimeään kellari h uoneesen;
mutta kun ne tunsivat, miten turvaisasti
sairas Lauri heiliin nojasi kävellessään
ulos vaahteraa katsomaan, ja kun
tiesivät, kuinka kipeä pojan jalka oli,
luiohti-vat ne aivan omat toiveensa ja ajattelivat
vaan, miten voisivat tehdä poikaparan
käymisen niin helpoksi kuin mahdollista.
Loluluttaaksensti Lauria lauloivat koivun
haltijattaret hänelle kaikki laulut, mitkä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
