Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
123 «>-
.In Lauri avasi silmänsä. Puntarini oli
kadonnut ja tuossa seisoi Kaarlo, joka
lausui lempeästi: „sno anteeksi, Lauri, että
lierätin sinut, mutta en talitonut, lähteä
sanomatta sullo jäähyväisiä".
„Oi Kaarlo, kuinka sinä olet hyvä!
Kiitos ystävällisyydestäsi, kiitos ruususta!"
sanoi nyt Lauri liikutettuna puristaen
ystävänsä kättä. „Jospa tietäisit, kuinka
kauniin imen minä näin! Istu tähän
viereeni, niin kerron sen".
,,Mielelläni tahtoisin kuulla unesi",
lausui Kaarlo, „inutta nyt 011 kelin kohta !l,
ja minun pitää joutua junalle. Hyvästi
nyt, Lauri! Älä huoli olla epätoivossa:
kerran sinä vielä terveenä juokset
kanssani Karjalan metsiä". — Ja Kaarlo
nyykä-ytti päätään ystävällensä: samassa katosi
hän ovesta.
Kaipauksella silmäili Lauri pois
menevää ystäväänsä, mutta kaikki oli suloista
kuitenkin. Hänen vuoteensa oli nostettu
lähelle ovea, josta raitis tuuli puhalsi
sisälle, ruusu tuoksui tuossa vieläkin: Kaarlo
oli ollut niin liyvä hänelle ja tuo kaunis
uni, — se oli ihmeellisintä kaikista. Vielä
kaikui Laurin korvissa siskon sanat:
-Puutarhaa omistaja rakastaa meitä; hän on
valmistanut meille jotain, jota ei maassa
kenenkään kuolevaisen silmä ole nähnyt,
ei korva kuullut, eikä kenenkään sydän
aavistanut. — Rakastathan sinäkin häntä,
veljeni?"
Lauri kertoi unen ja nuo merkilliset
sanat äidilleen, ja äiti lausui liikutettuna:
„Hyvä Jumala on tahtonut lohduttaa sinua
toivolla taivaasta, jossa kaikki kyyneleet
kuivataan autuaitten silmistä: vaan samalla on
hän tahtonut muistuttaa, ettei sinne pääse,
kukaan mun kuin se, joka häntä rakastaa.
— Rakastatko sinä Jumalaa, Lauri?"
vMielelläni rakastaisin häntä, vaan minä
olen niin paha!" nyyhkytti nyt Lauri.
Mutta äiti puhui hänelle syntien anteeksi
antamuksesta ja sen uudistavasta voimasta.
— Hiljaa rukoili nyt. Lauri, että. Jumala
antaisi hänellekin anteeksi ja loisi hänelle
uuden sydämen.
Moneen päivään ei Lauri ollenkaan
muistanut kipuaan. Hänen sekä unissa että
valveilla ollessaan kertoivat ruusun
haltijattaret kukista ja kukkatarhoista ja se
teki Laurin sanomattoman onnelliseksi.
Hän ajatteli ennen kaikkia tuota
ihmetar-liaa, jossa ei ole mitään kipua. Hän
uskoi kerran pääsevänsä sinne ja siis päätti
hän levollisesti kärsiä, jos kohta ei jalka
koskaan paratiisikaan täällä maailmassa.
Ruusun kukkaset alkoivat vihdoin
lakastua ja silloin haltijattaretkin vetäytyivät,
piiloon ja Lauri ei enään kuullut heidän paljoa
kertovan: vaan nyt, kun hän oli kerran
oppinut haltijain kieltä, taisi hän pulin
telia muitakin kuin musan haltijattaria.
Lauri kuuli kellon käydä raksuttavan
ja äänen muassa tulivat hänen luokseen
kellon haltijattaret. Ne kertoivat, miten
monia pitkiä hetkiä äiti oli valvonnat Laurin
sairasvuoteen vieressä silloinkin, kun tämä
ei siitä tietänyt. Pvykkisaavin haltijatta
ret kertoivat, miten ahherasti äiti oli
ve-ristäviu käsin pessyt pyykkiä herrasväelle,
saadakseen Laurille lääkkeitä, ja miten
monta kyyneltä oli lipeän sekaan tipptnml
silloin, kun äiti kuuli sairaan lapsensa
valittavan.
,.Voi, niiksi olen valittamisella huoles-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
