Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
126 o-
rikkain ja hänen kanssaan vietti sitte
prinssi häitänsä kolmen päivän kuluttua.
hiiliin vaan lähettiläät, tulivat, siellä
nousi suuri hälinä. Jokainen tyttö, jolla
r.iles nenän nipukka oli vähän sievä
taikka jolla oli punaiset, posket luuli itsensä
kyllin kauniiksi. Ja jos he itse eivät
sitä luulleet, niin luulivat sitä heidän
äitinsä. Ja isät möivät taloja ja
puutarhoja ostaakseen tyttärilleen kalliita
koristuksia.
Kuukauden viimeinen päivä oli
määrätty tuota suurta vaalia varten. —
— Näistä uutisista ei t iedetty niin
mitään kalastajaumjassa meren rannalla.
Se olikin niin yksinäinen, aivan
ulkopuolella suuren maailman hälinää. Ja Elsa
ei ollut käynyt kaupungissakaan kahteen
viikkoon, koska hän ei ollut saanut
enemmän kaloja kuin mitä hän ja isänsä
tarvitsivat syötäväksi. Mutta hän olisi
tarvinnut rahaa. Silloin muisti hau
kultakalan kiiltävän suomus-peitteen, joka oli
kätkettynä laatikkoon ja se antoi hänelle
vähä toivoa.
Oli juuri ilta ennen kuukauden
viimeistä päivää, kun Elsa pyyti isältään
päästä kaupunkiin pariksi päivää, hänellä
oli vähä inyömistä ja piti tehdä pieniä
ostoksia. Mielellään myöntyi isä tyttönsä
pyyntöön.
Varhain aamulla seuraavana päivänä
uli hän jo matkailu, vaasit käsivarrella
ja Vaasassa suomuspeite käärittynä
hienoon liinaan.
Hauvan sai hän kulkea yksinäisiä
polkuja metsien ja salojen kautta, mutta kuu
hän saapui valtatielle, niin ei yksinäisyyttä
suinkaan ollnt. Komeita vaunuja
ratsas-Lajoiueen ja palvelijoilleen ajeli kiireesti
hänen ohitsensa. Vaunuissa istui komeita
neitosia puettuina silkkiin ja samettiin ja
ho kohottivat päätään korkeuteen, yhtä
ylpeästi kuin komea kalkkuna.
Elsa ei tietänyt, lniuno senlainen suuri
komea joukko tulvaili. Hänen mielensä
tuli aivan araksi, sillä hän pelkäsi, että
liuot ravakkaat ratsut, karahtaisivat hänen
päällensä ja nuot jättiläiskoirat häntä
pu-risivat. Hän päätti kulkea toista, jos
kohtu pitempää tietä kaupunkiin ja poikkesi
eräälle syrjäpoluUo. Mutta miten olikaan,
niin väsymys hänen yllätti ja istuossaan
lepäämässä valtasi hänen uni.
Kuu hän heräsi, oli jo ilta ja aurinko
oli laskoinaisillaan. Hän hieroi unen
silmistään ja näki samassa pienen
harmaapartaisen mielien, ruman vanhan kääpiön
vieressään: mutta hän näytti niin
ystävälliseltä ja kohteliaalta, ett’ei Elsa ensinkään
pelännyt. Kääpiö rupesi pian
puhuttelemaan tyttöä la kertoi kaikenlaista suuresta
juhlasta kaupungissa. Viimein hän kysyi
eikö Elsakin menisi prinssin luo. Tuo
oli kalastajatvtön mielestä varsin
hullunkurista ja hän nauroi aivan ääneen sekä
vastasi leikillisesti: „No, iuiks’ei! Onhan
minulla yhtä ruskeat kasvot kuin
meri-kampelalla ja olen ainakin niin rikas kuin
kirkonrotta! Voithan siis tulla minua
esittelemään prinssille."
Kääpiö nauroi ja silitteli viekkaalla
katsannolla pitkää partaansa. .Sitten
kertoi hän olevansa taitava tohtori ja
voivansa tehdä sokeita näkeviksi. Elsa
ajatteli isä-rankkaansa ja kysyi iloisena miten
paljo maksaisi, jos tämä tohtori parantaisi
hänen isiinsä silmät. — .Hm!" Kääpiö
vastasi: ,,sinä sanot muka olevasi kövhä
kuin kirkonrotta. Mutta kirkonrotalla ei
ole tuonlaisia mustia hiuksia kuin sinulla
eikä noin valkoisia hampaita; niitä
molempia voin käyttää. Annatko minulle
kolme etuhammasta ja anuatko leikata
hiukset päästäsi, niin teen isäsi terveeksi."
— Tyttö suostui kauppaan aivan
mielellään.
nMutta. ensin täytyy meidän käydä
kaupungissa", kääpiö sanoi: ,,minun täytyy
hakea voiteeui ja sinun pitää leikkauttaa
hiuksesi ja otattaa pois hampaasi." —
Elsa suostui tähän, sillä pitihän hänen
myydä suomiispeitteen, jonka liän oli
aivan unolitamaisillaau suuressa ilossaan.
Nyt muisti hän tuon kiiltävän kapineen,
otti sen vasusta ja päätti lahjoittaa sen
ystävälliselle kääpiö-tohtorille. „Ahaa
ahaa, hi, hi, hi", nauroi tämä ja hänen
pieuet silmänsä kiiluivat; „etpä ollutkaan
niin köyhä kuin lunlit, ja koska olot
lisäksi hyvä ja armelias, niin tahdon sinua
aivan mielelläni auttaa.L
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
