Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
128
Haltijatar vavahti kuullessaan tuon
nimen. Hiin ei ollut kuullut sitii koskaan,
mutta kumminkin kauhisti se hiintii.
„Kerroppa mulle hänestä!" pyysi hän
kiihkeästi.
Anni alkoi kertoa, niinkuin hän
äidiltään oli kuullut. Hänen kertoessaan
vallitsi hiljaisuus luolassa: eläimet istuivat
hiljaa ikäänkuin kuunnellen. Haltijatar
vapisi yhä enemmän, ja kun Anni oli
kertomuksensa lopettanut, istui hän kauan
ääneti, miettien, mitä hiin oli kuullut.
„Lapseiiiu, sanoi hän viimein surullisesti,
„minä olen olento, jolta kertomuksesi on
riistänyt kaiken vallan ylitsesi. Minä
olisin suojellut sinua, vaan ethän sinä
tarvitsekaan minun apuani; onhan sulia
voimakkaampia suojelijoita."
Anni katsoi häneen kummastuneena;
hiin ei ymmärtänyt, mitä haltijatar
tarkoitti. Haltijatar tarttui
hopeakantelee-sensa ja alkoi lanlaa. Se oli kummallinen
laulu ja Anni vaipui sitä kuunnellen
syvään uneen.
Kun hiin heräsi, oli aurinko jo
korkealla taivaalla. Luola, haltijatar ja kaikki
muut kummalliset seikat olivat kadonneet,
hän lepäsi omalla vuoteellaan.
Kummastellen kuulivat hiinen vanhempansa
hänen kertomustaan. He olivot. aamun
koittaessa löytäneet hänet tuvan seinukselta
makaamasta, etsittyään häntä koko yön
suuressa tuskassa.
Anni ei koskaan enäii nähnyt,
haltijatarta. Tiilistä kuuli hiili haltijattaren
kanteleen soivan ja hänen ihanan äänensä
kaikuvan, mutta lähelle tultuaan oli kaikki
jo vaiennut.
Vielä tänäkin päivänä, kun sumupilvet
knutämo-öiuä leijailevat kosken yläpuolella,
nähdään sumun keskellä kaunis, kalpea
nais-haamu. Hopeakanuel lepää hänen
polvillaan ja hänen laulunsa ja soittonsa
kaikuu kauas hiljaiseen yöhön. Mutta jos
käyt lähemmäksi, muuttuu kaikki.
Haltijattaren ihana haamu ou muuttunut
sumuksi, hopeakunuel 011 vaan kuunvalossa
kimalteleva vedenpinta, ja soitto ja laulu
on lakannut: koskeii pauhu ja honkain
humina, nuo luonnon mahtavat säveleet,
vaan häiritsevät, yön hiljaisuutta.
ASKELEET TAIVAÄSEN.
i li eräässä koulussa poika, joka oli
tunnettu hyvin huonopäiseksi, mutta
vaikka hiin muuten oli typerä, osoitti hän
suurta taitoa kaikessa, mikä koski
uskonnollisia asioita. Eräs henkilö, joka nsein
kävi koulussa ja tunsi rayötätuntoisuutta
tuota poikaa kohtaan puhutteli häntä ja
samalla tahtoi koettaa hiinen uskonnollista
kiisitystänsä."
„Onko vaikea asia päästä taivaasen?"
hän kysyi pojalta. „Eikö ole?"
Hyvin kummastui hiili, kun sai
seuraavan vastauksen: „Tie ei ole
monimutkainen. Siihen kuuluu ainoastaan kolme
askeletta; ensimäinen on ulÖ8 itsestään:
toinen luu Riishqfben: kolmas //llis
taivaasen. — Vaari kuitenkin ovat ne niin
vaikeat", lisiisi poika, „ett’en milloinkaan
osaisi niitä ottaa. ell’ei .Tnmala minun
kädestä taluttaisi."
Vastaus kätkettyihin sanoihin N:ssa
15: Oma maa mansikka, muu liina
mustikka.
Hu n o-n ito iti us.
Mun c.mimäiseni Oli adjektiivi
Ja säännötön se on superlatiivi.
Ja lohien onpi nimi poikasen: •
Vään kokonainen päivän ptuvhteesen
Se onpi neitoselle kyllä tarpeesen.
X O B I L A N = vuori Ansinssu.
T E 11 P O X A B A = ranskan entisiä
halli tsioitn.
P A A A M T N = niemeke etelä Europnssa.
M M N N A A O E G = kuningas muinais-
Kreikassn,
11 T A P E B = kaupunki Europassa.
E E K U S E H L = Kreikkalainen uros,
H E Ii S INU tSS A, Weilin <lniWln Tuliilai- Ju Klrjalnkiut.-lliikii.vlit. kirjapainos» J . kimtantunnt, I i.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
