- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1884 /
134

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

134

teilija-ruhtinaan hauta ja m i seitin
valmistui. - Kun Thonvaldaen sai kuulla
tämän, sanoi Itiin: »nyt on minulla
mielestäni aika kuolla, koska Imutanikin jo
on valmis." — Jn kukaan ei aavistanut,
että kuolo olikin niin lähellä. — Saman
päivän illalla kuunteli hän teatterissa
orkesterin soittavan erästä Beotho\veuhi
vienousuruista symphoniiaa: silloin
vähitellen kallistui vanhuksen pää hänen
rintaansa kohti; tuoii mainehikkaan mielien
elämiin lanka katkesi ja hänen henkensä
siirtyi toiseen maailmaan.

Kultakala-prinssi ja
kalas-taja-tyttö.

Satu.

(Jatkoa, i

aulan saudellessaau näki Kisa
usein kuvansa järven
peilikirkkaassa pinnassa jn kuu
hän ajatteli, että kauneutensa
•jfy,, ja koristuksensa kohta
voisivat kadota ja että hänen tuli
käpiölle antaa valkeat hampaansa ja mustat
hiuksensa, silloin kävi hänen mielensä
alakuloiseksi, sillä kauneuskin on oiuiuai
sn us. jota ei kukaan, jolla sitä on, tahtoisi
kadottaa.

Kääpiö näki, kuinka tytön silmiin nousi
kyyneleitä. „Elsa", sanoi hau, nvielä on
aikaa. Jos tahdot, niin palaani me
takaisin, ja pääset jälleen isäsi luo. Saat
pitää hampaasi ja hiuksesi sekä kaiken
koristuksesi. — Multa isäsi pysyy sokeana.11
— .,Ei", huusi Elsa. ..ota minulta kaikki,
ota vaikka henkeni, multa tee vaan isä
jälleen terveeksi." Kaikki turhamielisyvs
oli uvt kulu poispuhallettu hänestä ja hän
aikoi kiivaudessaan riistää pois
koristukset päältään, mutta kääpiö esti hänet siitä.

Sillaikaa oli venhe saapunut kaupunkiin
ja juuri kuninkaalliseen puutarhaan, jossa
suurella juhlallisuudella vietettiin erään
prinsessan tuli.jäisin. Vihreissä puissa
kimalteli erivärisiä lyhtyjä ja korkealla
il-^ massa ilotulia sytytettiin. Kaunista, lu-

moavaa soitantoa kaikui yli tienoin ja
väliin kuului suuren kansnjonkou eläköön
huuto. Mutta korkea muuri esti hänet
näkemästä muuta juhlan meuoista.

He nousivat eräälle kukkulalla. Täältä
näki Kisa näytelmän uiin täynnä loistoa
ja kiyaeutta. ett,’ei hän senlaisesta ollut
uneksiakaan voinut.

Näyttämön perällä kohosi
kuninkaallinen linna tornilleen, salkoineen ja
kirkkaasti valaistuine ikkunoineen. Linnan
edustalla oli pitkä, leveä terassi: siinä oli
kaksi valtaistuinta valkeasta sametista,
aivan samankaltaisia kuin ne, jotka Elsa
näki tuossa himotussa järvessä. Toinen
näistä istuimista oli tyhjä, mutta toisessa
istui nuori, kaunis kuninkaanpoika ja
hänen lakanaan oli hänen isänsä ja koko
kuninkaallinen hovikuiitu. Vastapäätä heitä
istui silkkituoleilla joukko neitosia, jotka
olivat tulleet vauliiu ja olivat kiilloittaueet
ja koristaneet itsensä kaiken maailman
rikkauksilla. Vasemmalle heistä istuivat
maan ensimäiset taiteilijat ja kuninkaan
rahaministerit kauneuden ja rikkauden
tuomareina valitsemassn prinssille puolisoa.
Oikealla puolella taas puhallettiin torvi»,
paukutettiin rumpuja ja vingutettiin
viuluja, että siitä vasta riemastua täytyi.

Ympäri linnaa oli siellä täällä suihku
lähteitä, joista suihkui pelkkää viiniä,
punasta tai valkoista: niiden ääressä oli
komeasti katettuja pöytiä. Näiden
ympärillä vilisi korkeita vieraita herroja ja
naisia. Koko iltapäivän olivat tuomarit
tutkineet kuka tulleista neitosista
ansaitsisi tulla prinssin puolisoksi. Taiteilijat
eivät, huolineet niin suuresti rikkautta
pitää silmällä ja rahaministerit eivät
kyl-liiksi yiumiii iäueet kauneutta arvostella.

Mutta nyt oli jo hetki tullut, jolloin
heidän piti lausuu viimeisen päätöksensä.
Vielä kerran he siis asettivat silmälasit
nenälleen. Silloin kuului äkkiä tornin
huipusta toitotus; se oli merkki siitä, että
vielä saapui neitonen kilpailuun. Pian
vyörivätkiu pihaan vaunut, jotka olivat
pelkkaa kristallia, ja niitä veti kahdeksan
Valkosta oritta. Ja vaunuista astui
komea uitiueu: hänen katseensa osoitti jo,
että hän oli voitostaan varma. Ylpeänä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:32 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1884/0138.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free