Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-a 133
Albert Thonvaldsen nli syntynyt
Kööpenhaminassa v. 1770. Häh en
syntymäpäiväänsä ei tarkoin tiedetä: itse sunni
hän leikillisesti: „olen syntynyt 8:s p:vä
Maaliskuuta, sillä sinä päivänä tulin
Roomaan.u Roomassa, taideteosten keskellä,
alkoi näet hänelle aivan uusi aika_
Thonvaldsen kasvoi köyhyyden
helmassa; sen kovassa koulussahan asein
koeteHaankin kaikki, joiden tulee
Inmim–nemiittöinällä hohteella loistaa läpi aikojen.
Vähäinen oli myös se tietojen aarre,
jonka llän nuorena sai koota itselleen,
mutta saatuja tietojansa kilvtti hän hyvin:
ne kasvoivat ja kantoivat arvaamattoman
suuren hedelmiin. Hän oli noiden
eteläisten merten puuttomani saarten kaltainen,
joille ohipurjehtijai pudottivat muutaman
siemenen ja joille vähää jälkeen kasvaa
suuret metsät.
Thonvaldseniu sanotaan olleen vaikea
oppia jotain suorastaan ulkoa.
Rippikoulussa ei hän tahtonut saada katekismusta
päähänsä ja hänen täytyi istua
alakuloisena viimeisellä penkillä.
Niinikään nli hänelle melkein
mahdotonta oppia jotakin vierasta kieltä, josta
syystä varsinkin saksalaiset kertovat monta
lystikkäistä juttua hänen „ pukistaan1’
heidän kieltänsä käyttäessään. Vaan
Jumala jakaa lahjojansa ihmisille eri tavalla:
mille hän autaa lahjan tutkimaan tietojen
syvyyttä, loiselle käytännöllisyyden, jolla
voivat muita hyödyttää ja sillä palvella
Jumalaa, toisille antaa Hän taitolalijan,
jolla voivat Jumalaa kiittää ja kohottaa
mieliä siihen mikä 011 yleviltä,
ihanteellista. Tämä viimemainittu lalija oli
annettu Thonvaldseuille. ja se tnitii
run-saimmassa määrässä.
Kamaan aikaan kuu tuo huolimattomaksi
luultu nuorukainen koulussa istui
laiskojen penkillä jätti hän veistämänsii kuvan
yliopiston arvosteltavaksi: hiin sai
yliopistolta kultaisen kunniamerkin palkinnoksi
teoksestaan.
Yhä enemmän edistyi Thonvaldsen ja
yhä enemmän kiittivät häntä hänen maansa
taiteilijat. Nyt ei hän enää voinut
vastustaa haluansa liilueii Roomaan. Ja pian
liiin irtautui itkeviin äitinsä sylistä, astui
laivaan ja lähti kohti toivojensa maalia.
Yksinäisenä ja kipeänä hän saapui
Nea-peliiu ja ymmärtämättä maan kieltä.
E-inäntä, jonka luona hän asui, tunsi sääliä
hänen suhteensa. Ile eivät taitaneet
puhutella toisiaan, vaan mykkinä katselivat
toisiaan ja viimein molemmat —
hyrskäh-tivät itkuun.
Roomaan tultuansa alkoi Thonvaldsen
ensin mnkaella noita muinaisajan yleviä
veistokuvia ja vihdoin alkoi hän aivan
itsenäisesti työskennellä keksien yhä uutta
aihetta teoksiinsa. Ennen pitkää
taiteilijan pajasta ilmestyi ihmiskunnan
ihailtavaksi pitkii sarja ikuisesti kauniita
kuvan-veistoksia. Niin yleni hämmästyvien
silmien eteen Jason, Kreikan suuri uros.
yhtä voimakkaana kuin joksi lustona häntä
kuvailee muinaisilta ajoilta. Ekimaineen
saavutti korkokuva eli reliili, joka kuvaa
Aleksanteri suuren voitto-kulkua.
Niin-hyvin palatseissa kuin mökeissä
rakastetaan Thonvaldsen’in veistämää „Yö ja
Päiväu kuten myöskin r Vuoden-ajat."
Yleviniinät kaikista Thonvaidsenin
teoksista lienevät kuitenkin hänen
kuvaveis-iuksensa uskonnolliselta alalta. Olet elikä
nähnytkin kopiau hänen veistämästä
Kristus-kuvasta? Näemme niissä lempeissä
kasvoissa ja avatussa sylissä ylevän
kuvan Hänestä, joka sanoi: _Tulkiuil Hiiliini
Iflliihii kaikki, jnllm l;/ölii Ifft/c in olille
rilsls/nililii/- jii . Snllil,Hill Instru lillhi
niiniin Ij/kiiili." Hänen veistämänsä
apostolein kuvat olet ehkä nivös nähnyt
kuvattuina.
Maineen siivillä lensi nyt.
Thonvald-senin nimi yli maailman ja riemulla otti
Tanska poikaansa vastaan, kuu hän taas
isänmaahansa palasi.
Useita matkoja teki hän tuonne tai
teitten keakuspaikkaau Roomaan, vaan
elämänsä viimeiset ajat vietti hän kotosalla.
Kunnian- ja kiitollisuuden-osoituksista
kiedottiin ikäänkuin seppel vanhuksen ho
peauharmaille hiuksille.
Vuonna 1.884 oli Tanskan taidehistori
aasa kuten Thonvaldsenfiti elämässä tärkeä
päivä. Silloin nitiseeo, jonka piti säilyttää
Thorwaldsen’in taideteokset, nli valmis. Sen
kauniille pihalle oli määrätty tehtäväksi tai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
