Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
138 <§—
Sairas huokasi väsymyksestä ja
tyytymättömyydestä ja vaipui väliäpitämätönnä
takaisin vuoteelle.
„Enkö voi olla teille miksikään
hyödyksi?" kysyi Bertie totisesti.
nVoitte", vastasi poika lattialta, Jos
teillä vaan on vähä kuparia."
„Kuparia?u toisti Bertie.
„Kupari-lanttia, tarkoitan minä", sanoi
poika sortuneella äänellä.
Samassa rupesi pienokainen huutamaan
ja poika pudisteli sitä kaikin voimin.
„Elä pudistele noin; se huutaa siitä
paljo enemmän," sanoi Bertie
huolestuneena. .
„Mitä se teiliin koskee?" liuskasi poika
närkästyneenä.
Se, joka astui mökkiin ilman rahaa, oli
häuelle arvoton vieras ja herätti hänessä
vaan suuttumusta.
„Ajattelin että voisin huvittaa tuota
pienokaista hetkisen", sanoi Bertie vähä
hämillään. „ Lupasin sisarellesi tehdä niin."
Dick nauroi ääneen.
Pienokainen potkaisisi sinut kappaleen
matkaa tulevaan viikkoon. Sinä
raukkamainen tuhmeliini!" sanoi Di ole röyhkeästi.
Toinen poika, joka makasi vatsallaan,
tyhjällä vatsaraukalla — muutti nyt
asentoa ja katsoi Bertietä.
„Minä luiden, että olette hyvä nuori
herra", hän sanoi, _Dick on niin
vihoissaan, koska hän on taittanut jalkansa.
Eilisestä puolipäivästä asti emme ole
nauttineet muilta kuin hiukkasen teetä,
jota Peg laittoi meille, ennenkuin hän
lähti kotoa. .Ta äiti on hyvin kipeä."
Kyyneleet vierivät tämän lempeän
pojan silmistä.
„Oi! mitä voin tehdä?" huudahti Bertie
hiljaa huoaten.
Kun hänellä vaan olisi ollut rahaa, ja
kello, joka putosi veteen! Hän katseli
ympärilleeen ja oli oikein pahoilla mielin.
Kaikki oli niin köyhän, niin kurjan
näköistä. Ja tämä oli ensi kerta, kun hiin
näki oikeaa puutetta. Ilmakin huoneessa
oli umpinaista, ja lasten vaatteet olivat
pelkkiä repaleita. Äiti oli aivan
uään-nyksissä ja tuon pienen lapsen huudon
olisi luullut kuuluvan aina Ranskan
rajoille saakka.
»Pikku lapsi, lapsi-parka, älä itke noin!"
saneli Bertie ystävällisesti ja lempeästi,
heiluttaessaan ylös ja alas punasta
vyötänsä pienokaisen edessä.
Lapsen huomio kääntyi siilien: se
lakkasi itkemästä, kurotti kätensä nauhaa
kohti ja rupesi vähitellen hymyilemään.
Bertie oli varsin hyvillään, kun niin
hyvästi onnistui, Dick’in nuristessa:
»Enpä ole nähnyt, mokomaa!"
Pieni aatelismies otti vyön päältään ja
antoi lapsen ottaa se käsiinsä. Dick
katseli sitä haluavin silmin.
»Tämiin voisi myydä."
»Sitä et saa myydä", sanoi Bertie
kiireesti. »Voimmehan sillä huvittaa
pienokaista. Kas, miten suuret, kauniit, silmät
hänellä on____ Ja nyt hän nauraa!"
»Voisimme myydä hänen kenkänsä",
mutisi Dick.
»Dick, älii puhu seuloista! Se on
kerjäämistä, Dick!" huomautti Tom.
Bertie näytti hämmästyneeltä.
Kenkiensä myyminen näytti hänestä yhtä
kummalliselta kuin jos olisi vaadittu häntä
myymään hiuksensa tai hampaansa.
Sairas avasi heikot lasin kaltaiset
silmänsä. »He ovat liian rohkeita lapsia,
herräaeni", hän sanoi. »Älkää suuttuko
heihin: mutta he ovat hirveästi nälissään
eivätkä ole sitten eilisen mitään
sanottavaa saaneet suuhunsa."
»Eikii teillä sitten ole mitään syötävää
talossa?" kysyi Bertie, joka kauhistui
kaikkea sitä kurjuutta, joka vallitsi tässä
hänelle vieraassa maailmassa.
..Kuinka meillä voisi olla mitään?"
vastasi kipeä vaimo katkeralla äänellä. ,, He
ovat panneet mieheni vankeuteen ja
lähettäneet Peg kouluun, niin että voimme
kuolla nälkään. Ei kukaan meistä voi
käydä ansiolla, sillä Dick on taittanut
jalkansa jn minä olen kipeä."
»Mutta eikö sitte se kenkilö, jonka
työssä olette olleet.... taikka pappinne?"
alkoi Bertie kysyä.
»Pappi ei tee mitään meidän
edestämme; mieheni ori methodista. Ja tiiliteh
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
