Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
^ 139 ^
taassa ei olo ketään, joka meitä kysyy.
Kuu olemme siellä, liiiu teemme työtä ja
Haamme siitii maksumme; jos emme me
ole siellä - niin on siellä muita ja
meistä ei sen enempää välitetä. Niin on
asian laita, herraseui."
Tämän sanottuaan vaipui liän
voima-lonua alas olkivuoteelleeu.
Bertie tunsi sydämmensä täyttyviin
surusta ja huolesta. „Etkö sanonut, että
minä voin myydä kenkäni?" kysyi hän
surumielisenä, kääntyen Dick’m puoleen,
samassa muistaen kertomusta
Murtin’-ista ja hänen takistaan.
Diek’in silmät kirkastuivat heti.
„ Kyllä, herrasoui, kaupungissa voin
saada niistä 8 shillinkiä tai enemmän."
„Et saa ottaa nuoren herran vaatteita",
kuiskasi äiti hiljaisella äänellä; mutta
yhä suurempi väsymys valtasi hänet ja
hänen näkönsä himmeni.
„3 shillinkiä!" toisti Bertie, joka
tuskin taisi arvata mikä arvo shillingillä oli
tässä hökkelissä. „Ne maksoivat monta
kertaa enemmän, — mutta saako yhden
leivän 3:11a shillingillä?"
„Saa kyllä", vastasi Dick, ja hauen
äänensä värisi ihastuksesta.
„Mutta minä en voi kävellä kengittä."
nOho, te kävelette paljon helpommin
ilman niitä. Minä en käytä milloinkaan
kenkiä", vastasi Dick. nTe voitte käydä
kymmenen kertaa helpommasti ettekä
kompastu koskaan."
„Ei: en voi, sanoi Bertie ja hän oli
juuri sanoa, että hän häpeäisi kävellä
paljain jalon»; mutta sitte muisti hän
ettei näillä pojillakaan ollut kenkiä ja että
olisi ollut loukkaavaa heille, jos hän olisi
sunonut, mitä ajatteli.
Hän tuli aivan tuskalliseksi
ajatellessaan, että hänen oli käyminen kengittä,
mutta hän mietti itsekseen, että
kristillinen rakkaus vaatii itsensä kieltämistä.
Eivätkö monet pyhät miehet olleet
kieltäneet itseltään kaikkein tarpeellisinta
aut taaksensa köyhiä? Häu kumartui
alas. riisui liopeasolkiset kenkänsä ju asetti
ne reippaasti Diek’in eteen lattialle.
n ota ne jos voit toimittaa leipää niillä",
hän sanoi, ja hauen kasvonsa lensivät
tulipunaisiksi.
Dick tempasi ne syliinsä ihastuksen
osoituksella. (Jatk.)
v Pellava.
li kolkko syksy-ilta. Sade
lyödä räiskytti akkunaa
vasten jn tuuli vinkui surkeasti
pienen puutarhamme
lehdettömissä koivuissa ja pihlajoissa.
Koetin katsella ulos, mutta eu
nähnyt muuta kuin omat
kasvoni. huoneen, jossa olin, valkean, joka
paloi takassa ja vanhan Liisau, joka
kehräsi uunin vieressä, hyräillen itsekseen:
nAli mikä taitaapi olla muu, Kauniimpi
katsella, Kuin tähdet ja toi kirkas kuu,
Tuolla ylhäällä taivaalla," Liisa mahtoi
olla oikein hyvällä tuulella, arvelin, koska
häu tuota laulaa, eiköhän tuo satua
kertoisi. En kumminkaau vielä uskaltanut
pyytää, sillä pelkiiisin, ettei hän sitten
kertoisi iltasella noitatavallisia
nukutus-satuja meille pienoisille: „Ukosta, joka onki
kaloja", ja „Pienestä akasta, joka asui
pienessä tuvassa, pienen mirrinsä kanssa."
Noita satujansa sai Liisa kertoa joka ilta
ja kun hän juuri oli lopettanut ja
arvellen meidän nukkuneen, koetti hiljalleen
hiipiä pois, huusi aina pieni sisareni
Maiju: ..Liitn. Liitä puju vielä kellan",
ja Liisa parka sai yhä uudelleen kertoa
samat satunsa. Viiliin hiin tuskastui jn
silloin kertoi häu aina tuon harmittavan
jutun tervatusta sillasta, johon harakka
lensi ohrin nokkimaan. — .Seisoin siis
ikkunan luona mietiskellen yhtä jn toista,
mennyttä kesäii, joka oh ollut ja mennyt
iloillensa ja riemuineusa, muistin, kuinka
olin juossut niityillä ja metsissä, kuinka
suuri uiupiaiuen oli pistänyt korvaani,
jotta sitä oli äidin täytynyt pnuöljyllä
voidella. Sitten ajattelin, mitähän Jusu
veljeni koulussa arvelee? ja muuta
seniilistä. vihdoin käännyin Liisiin puoleen:
..Mitii Liisa kehrää?"
^Pellavia, eikös Almu sitä uäe?"
„ Mistä niitä on saatu?"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
