Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
140
,, Pellolta, jossa lie kasvoivat niin
kauniina ja sini kukkaisina, sitten ne
syksyllä revittiin ylös juurineen, lyötettiin
vedessä, loukutettiin ja harjattiin V"
„Kuules Liisa", sanoin hetken kuluttua,
„etkö osaa mitään hauskempaa kertoa
pellavasta," sanoin.
„Hm. vainiin, satuako," sanoi Liisa,
^tietäisinpä tuota yhden, muori- vainaja
ennen kehrätessä jutteli."
— Voi, kerro, kerro Liisa kulta, tda
nyt jo. että ehdit tänä iltana,~ pyysin
minä. ja Liisa kertoi.
„01i kerran, kauan aikaa sitten,
etäisellä korpimaalla vanha rappeutunut talo
niin vanha, että sen katolla sammaleetja,
heinät jo kasvoivat. Siinä talossa asui
uuori talonpoika vannoneen, lapsineen.
Siinä olivat häntä ennen asuneet luinen
isänsä ja iso-isänsä: hiljaisuudessa elivät
he, karjaansa paimennellen, mies sitä
paitsi metsästystä harjoitti. Eräänä
päivänä ajeli liiiu komeaa hirveä ja oli
saavuttamaasi 11 aan sen, kun se yht’äkkiä
katosi lehtoon ja mies kuuli vaan kuinka
nuoret koivun oksat taittuivat sen
.juostessa. Ei häu tahtonut hyvää saajistaan
niin laskea käsistään, vaan päätti seurata
sen jälkeä, kunnes saavuttaisi sen. Näin
kulki häu yhä eteenpäin kunnes saapui
korkean vuoren rinteelle. Hänestä näytti,
kuin olisi hirvi hypännyt vuoren rotkoon.
Arvelematta pujahti mieskin luolaan, mutta
tuskin oli hän astunut sinne, kun äkkiä
kuuli kovan kolkkeen ja katseltuaan
ympärilleen, näki hän, että luolan suu oli
lukittu ja hän yksin pilkko pimeässä.
Niin — hän oli nyt yksin vuoressa,
ylfympäri oli pilkko pimeä, eikä häu
euää löytänyt tietä ulos: haparoiden
pimeässä kulki luin kumminkin sinne
tanue näkemättä mitään, kunnes yht äkkiä
näki kaukana vähäisen valon. Hän läksi
astumaan valoa kohti, joka yhä suureni
ja kirkastui ja vihdoin seisoi hän
suuressa kauniissa vuoriluolassn, jonka seinät
hohtivat hopealta ja kuliitivät kullalta. —
Senlaista loistoa ei mies ennen ollut
urils-saaukanu nähnyt, mutta vielii enemmän
hämmästyi hän, kuu edessään äkkiä
seisoi komea nais-olento, jonka loistava pu-
ku oli hopealla ja kullalla kirjaeltu ja
jonka pitkät kultaiset hiukset olivat
kaunistetut säteilevillä jalokivillä. Kädessään
oli hänellä hento kasvi, jonka kukkaset
olivat yhtä siniset, kuin hänen silmänsä.
Lempeästi puhutteli hän
hämmästynyttä miestä sanoen: „Valitse itsellesi
aarteistani. mitä parhaiten haluat, mikä
mielestäsi on parhainta!’’
„ Lempeä impi!" sanoi mies, „auuu
minulle kukkanen kädestäsi, muuta en
pyydä!" »
Nniuen ojensi hänelle kukkaset sanoen:
„liyvin valitsit, ota nämä ja elä niin
kauan kuin nämä kukat." „Kas tässä",
jatkoi hän, „saat vakallisen siemeniä,
kvlviiäksesi peltoosi, että sekin näitä
kasvaisi." Mies lankesi (loivilleen maalian,
tahtoen kiittää saadusta lahjasta, mutta,
kova jyrähdys tärisytti samassa vuorta,
— nainen, luola kaikki katosivat, mies
jäi yksin pimeyteen, häu tunsi kuinka
hänen silmäluomensa tulivat yhä
raskaim-miksi ja viimein vaipui hän syvään uneen.
Kun häu jälleen heräsi, makasi hän
kovalla kalliolla, kädessään oli hänellä vielä
kukkansa ja vieressään kalliolla oli vakka
täynnä siemeniä. Ottaen tämän astui hän
alas kalliolta ja läksi etsimään polkua
kotiinsa. Pian löysikin matalBU mökkinsä,
mutta täällä kohtasi häntä surkeus ja
suru. Karhut ja sudet olivat repineet
hänen karjansa, pellot olivat kylvämättä,
vaimonsa ja lapsensa olivat nälkään
nääntymäisillään ja olivat jo aikaa sitten
luulleet hänen kuolleeksi, sillä hän oli ollut
kokonaisen vuoden poissa.
Hän näytti nyt saadut lahjansa
vaimolleen ja alkoi jo samana päivänä
kuokkia ja kaivaa peltoansa kylvääkseeu sii
heu siemenet. Vaimosta tämä oli turhaa
työtä, olihan metsässä .ja kedolla kukkia
kylvämättäkin, mutta mies ei antanut
estellä itseään, kylvi vaan peltonsa kaikki
noilla siemenillä, eikä ne sittenkään
loppuneet, hän kylvi niitä kedoillekin ja pian
kasvoi kaikkialla hänen mökkinsä
ympärillä noita kauniita sinisiä kukkia.
Vaimokin iloitsi niistä ja katseli niitä
mielellään. vaikkei voinut, ymmärtää mitä
hyötyä niistä olisi. Mies hoiteli vaiuioi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
