Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
147
un olivat Itänen mifllestääii paljon
oneni-111 ii n arvoiset, sillä luinen silmiinsä oikein
ilosta loistivat.
,,Tuo timne tavarasi", Imusi Dick,
epätoivoisena, fetin tiiylyi nvuttomaua maata
lafialla, nähdessään niin paljon hyvää.
Pikku Tom, joka oli hyvin tottele
vainen, levittä kaikki lattialle vanhemman
veljensä viereen: kaksi leipää, kaksi
naulaa härän lihaa, sipulin, potaattia, palasen
läskiä ja pienen kannun maitoa.
Dick kaasi vähän maitoa vanhaan
tina-pikariin jn oje.nti sen muitta mutkitta
IVrticlle, sanoen:
„Annn lapselle maitoa, sillä välin kitu
Toin jn millä valmistammet ruokaa."
Jakku purooni tarttui pikariin ja
lähestyi lasta, jolta huusi kilin käheä varis.
..Miilusi ! leidän ensin lniisi äidistänne
liuolta pitää", sanoi luin lempeästi,
samassa lain lapsi tarttui tinapikariin,
jonka ao näkyi vanhastaan tuntevan jn
kaasi puolet maidosta maalian.
„Aiti parku", sanoi Tom jyrsiessään
leivän kanuil;kit:i, jn leipä kädessä nousi hän
ja kaasi hiukan viiniä ja lämmintä vettii
äitinsä puoli avoimeen suuhun. Äiti
nielusi sen avaamat la silmiään ja ikäänkuin
ei olisi tietänyt, mitä ympärillään
tapahtui ja hyvällä omalla tunnolla jätti Tom
jälleen äitinsä vuotoon.
^Antakaamme Innolle vähän keitosta",
sanoi hän reippaasti, kun hiin ja Diek.
joka hyvällä ruokahalulla söi leipää ju
liisi:iä, talon lavan mukaan panivat
mun-tamin lihakappnleitu sekä kokonaisia
sipulia kattilaan. Lapsi joi varsin
tyytyväisenä mailoa, jotu Bertie antoi sille,
silte otti - " 1-ipäpn.lrui, ja, alkoi imen sitä.
Molennviai pojut olivat asettuneet
rätisevän valkean molemmin puolin ja
syödessään leipäänsä hyvällä halulla pitivät
ho huolto, että liha tuossa vanhassa
mustassa kattilassa rupesi kiehumaan. Ilo
olivat aivan unohtuneet hyväntekijänsä.
„Mitähän Pog snuoo, kun hän tulee
kotiinV" huudahti Tom hymyillen.
„Hiin on varmaankin sanova, etni olisi
lait i.nmt kaikki paremmin kuin me",
vastasi Uiek. „ Eikös läski maista hyvältä?"
Bertie seisoi hyvin tyytyväisenä vähän
matkaa heistä, mutta kummi ukin oli häu
pahoillaan, ett.’eiväl. häntä ollenkaan
huomanneet.
Pioni lnpsikiu oli niin toimessaan leipä
kannikkansa kanssa, että oli aivan
unohtanut. tuon punaisen vyön. Bertie seisoi siinä
hetken, inntt’ei kukaan näkynyt hiintä
muistavan. Poikien silmät olivat
haluisina kiintynee) kattilaan ja heidän
poskensa olivat niin pullollaan kuin
pasuunaa puhaltavien enkelian Avillionin
kirkossa.
Hän meni hitaasti ovelle, katsoi
vielä kerran taakseen ja astui sitten ulos
päiviin paist.eesen.
„Ei olisi jaloa, muistuttaa heitä
itsestäni •’. ajatteli hän poistuesssan.
Äkkiä, tunsi hän polttavan tuskan. Kivi
oli haavoittanut hänen jalkansa!
,,Voi, kuinka voin kiiydn kongitta tahi
saappailta?" ajatteli hän, jn oli melkein
itkuun purskiihtamnisil lasin.
Kedon toisella puolen oli synkkä
metsä: ja pikku puroon istu. joka kaipasi omia
metsiään, oli tämä viileä ju
honkuttele-vainen.
Oli melkein puolipäivän aika, aurinko
paahtoi kunniana ja Bertie oli janoissaan
ja hyvin väsynyt. Suruissaan hän
myöskin oli, vaikka oli tyytyväinen, ettii oli
voinut auttaa noita nälkäisiä lapsia, mutta
heidän väliiipitnmiittöniyytensä sitä
kohtaan, joka heitä oli ravinnut, suretti häntä*
„Ei milloinkaan pidä tehdä hyvää
saa-dakseeu siitä kiitosta", ajatteli hän. Se
oli oikein minulle, joka odotin heiltä
kiitosta: siiuä On tehnyt jalosti."
Kumminkin jatkoi hän matkaansa
rohkeasti, jos kohta vähiin hitaasti. On
varma, ettfemme milloinkaan ole niin
tyytyväiset manilmaan, kun ajatellessamme, otlä
tyytyuiättömyydcn syy oh meissä
itsessämme.
Hän saapui pian. vaikka väsyneenä
metsään, jossa löytyi paljon tnsuunojii.
Metsä oli tiheää ja kaukaa toiselta
rannalta pii koitti sininen meri ja yltä
ympäri kasvoi ruohoja ja kelloknkkia. Verta
vuotavin jaloin vaipui Jakku porooni
orjantappura pensann juurelle. Ampiainen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
