Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
148 <s-
oli pistänyt hänen jalkaansa ohuen
silkkisukan läpi, ja hän kärsi äärettömiä
tuskia. Mutta levätessään pehmeällä
sammalilla tunsi hän kumminkin itsensä niin
levolliseksi ja iloiseksi, vaikka jalkaakin
pakoitti.
Täällä oli paljon katseltavaa.
Fasaanit, jotka täällä olivat herroina, eivät
ollenkaan häntä peljänneet, vaan kävelivät
ylpeinä hänen ohitsensa.
Mustarastas, hyppeli hänen ympärillään
ja nokki nialoja ja toukkia. Peipponen
etsi pensaista karvoja, rakentaakseen
itselleen uutta pesää. Pari pientä
laulu-lintuista oli aika puuhassa
noukkies-saan ruohoja, ja tuolla lensi tikliäineu
pieni villa tukko suussa.
„Kun tulen suureksi tahdon viettää
kaiken aikani ulkona, ja kaikki nuo
kauniit olennot ovat silloin minun ystäviäni,
ja tahdonpa silloin tutkia mitä he
toimittavat", ajatteli Rertie. Hiin oli niin
vaipunut tämän uiulen maailman
ihailemiseen, että häu aivan unohti menotetyt
kenkänsä, eikä "Uenkaan ajatellut missä
viettäisi yönsä. Häu oli todella
unohtanut oman itsensä ja tuo onni tulee aiua
osaksemme, kun olemme oppineet
rakastamaan noita siivcllisiä ja nelijalkaisia
olentoja, joita luonto on asettanut meitä
niin lähellu ja joita sen pahennuin niin
usein laimin lyömme, eiremmu suorastaan
vainoa niitä. Ltertio unohti olevansa
pakolainen, joka oli lähtenyt ulos etsimään
vangitsijaansa ja vittumaan hänet, olipa
kuka tahansa. Nyi hän paljoa
mieluimmin olisi tahtonut tietää mikä tuo
harmaa lopiukäiuon oli ja mitä varten se
ripusti kuolleen hiiren orjantappura
pensaan oksalle.
Lepinkäiuen lensi taas hakemaan
hiiriä, matoja ja hyönteisiä, sillä se 011
suuresti hyödyllinen metsissä, vaikka
met-sänvartiat, ovat niin pahansuopia tahi
tuhmia, että vainoovat sitä. Sen koti ja
pojat olivat metsässä ja asuntonsa
läheisyyteen oli se koonnut kaikenlaisia
hyönteisiä, sillä se on toimelias ja säästäväinen
lintu, joka arvelee ettii työtä pitää tehdä,
niinkanan kuin päivää piisaa. Kuu
le-piukiiinen lensi mehiläisen .jälkeen, mi-
kahti Bertie. Väsymyksestä ja mielen
liikutuksesta uupuneena vaipui hän
syvään virvoittavaan uneen. (Jatk.)
Tyhmä toivotus.
unpa vaan aina olisi
auringonpaistetta!" sanoi pieni Anni eräänä
sateisena kesäpäivänä.
Hänen toivonsa toteutui, vaan liian pian,
sillä sen jälkeen ei satanut moneen
viikkoon: ci pilven kaitalettakaan taivaalla
näkynyt ja suuri kuivuus tuotti paljo
vahinkoa niityille ja pelloille. Annin
puutarhassa kukat ja yrtit lakastuivat ja
hänen mansikkamaan sakaan ei kantanut
hedelmiä.
Näetkös nyt", äiti sanoi, „että sade
on yhtä. tärkeä kuin päivänpaiste?
Myöskään meille ihmisille ei olisi hyvä, jos
Jumala meille lähettäisi ainoastaan iloisia
päiviä. Meillä pitää myös olla
kärsimyksen ikäviä päiviä, jott’ei jalot kasvit „
kärsivällisyys" ja „Jumalanpelko" lakastuisi
sielussamme."
Tuli-vuorista.
(Kuvalla.)
SL hitnissa eteläuiaissa, joissa palmut
^pflsfi: j;l muut etelän puut kohottavat
latvojansa kohden korkeutta, joissa
vir laakeri- ja oransi-lehdoissa etelän
kukkaset mitä loistavimmissä
väreissä silmää ihastuttavat ja täyttävät
lauhkean ilman suloisella tuoksullaan —
siellä useinkin tämän ihanuuden alla
piilee raivoava tuli-virta, joka vaan odottaa
sopivaa tilaisuutta aallotakseen yli koko
tuon ihanan seudun. Usein kohoaa
nimittäin täinlaisessa ihanassa seudussa
korkeita, keilitnäisiii vuorin ylös pilviin,
ja niiden aukosta tuli tupruaa ja usein
saken savu nousee. Senlaisia vuoria ei
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
