- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1884 /
158

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

lf>8

Ä

METSÄSSÄ.

(Kuvalla.)

/rra«7 ompi tullut-,
Tuo aika herttainen
Jo raukm talven valta
Ja kahleet järvien.
Soi leivon vieno laulu.
YIhäällä j) il öissä,
Ja uuni elo virkan
Taas mailla, metsissä.

Jo metsä vihriöijn,
Jo ruoliottuupi maa.
Ja. järven, vapaa aalto
Hannalla kuohuna.
X//I kevät tuuli hiljaa,
Vienosti hmkäilce,
Hyönteiset surisevat
Ja perhot lentelee.

Vaan lapsienpa riemu
On. suurin kuitenkin.
Kun luvan ahtaan jättää
He saavat viimeinkin.
Nyt lapsi-parvi, rientää
Pois luonnon helmahan,
Ja pian seutu kaikuu
Jo heidän riemustaan.

O—i. S—o.

Pieni aatelis-mies,

(Jiitk. n:o 19.)

un pieni parooni jälleen
heräsi ei aurinko enää
paistanut niin kirkkaasti, kuin
vähäistä ennen, pitkät varjot
levisivät metsän yli ja
länteen laski kukkuloiden taa
aurinko. Kello mahtoi olla noin kuuden
paikoilla iltasella.

Ei edes nytkään, kun yö lähestyi,
Ber-tio ajatellut missä saisi yömajaa, niin oli
hän vaipunut katselemaan pientä poikaa,
joka seisoi hänen vieressään ja yhtä tark-

kaan tähysteli häntä. Tuo oh pieni
mustatukkainen, ruskea kasvoinen poika, joka
näytti jokseenkin varattomalta.

„Hän on vannaan yhtä köyhä kuin Dick
ja Tom," ajatteli Bertie, „eikä minulla ole
hänelle mitään antamista."

Pieni poika koki kaikin tavoin kätkeä
suurta höyhen kimppua selkänsä taakse
ja toisessa kädessään oh hänelle
erinomaisen taidokkaasti tehty pyydys
liima-tiknista ja seililangasta.

Bertie arvasi heti mitä tämä merkitsi,
sillä hän oli nähnyt metsänvartiain
Avil-lionin metsissä hävittävän tuonlaisia
pyydyksiä. Omistus-oikeus heräsi sentähden
hänessä, vaikkei tämä ollutkaan hänen
metsänsä.

nKunlepas poikaseni", sanoi hän, äkkiä
nousten ja hieroen unen silmistään, „sinä
olot hyvin paha ja syntinen poika.
Olethan pyytänyt fasaanin."

Pieni poika, joka oli hänen ikäisensä
näytti hyvin katuvaiselta ja säikähtyneeltä,
hän taisi heti nähdä, että hänen
syyttäjänsä oli hieno herra.

„Oi, hyvä herra, älkää kannelko
pääl-leui", pyysi tuo pieni varas surkealla
äänellä. „Te saatte linnun, jos ette
kantele päälleni."

„En tahdo lintua", vastasi Bertie,
tuomarin vakavuudella. „Se on väärin
tarjota sitä minulle. Lintu ei ole sinun ja
sinä olet kumminkin tappanut sen, sinä
olet varas."

„Voi pikku herra", sanoi poika
samalla valittavalla äänellä, „isä pyysi niitä
aina samalla tavalla"

„Siis hänkin on varas", sanoi Bertie.

„Hän oh niin hyvä minulle," sanoi
pieni poika itlcieu. „Hän oli niin hyvä
ja Marian päivänä tulee vuosi siitä kun
hän kuoli Äiti on hyvin kipeä ja pikku
Susannalla on kova yskä; eikä meillä
ollut mitään syötävää. Silloin menin
kaapille, missä isän oli tapana pitää
pyydyk-siään, ajattelin näet, että voisin pyytää
linnun metsästä, sillä siitä voisi keittää
hyvää lientä ja meillä oli aina yltäkyllin
metsänriistaa, niinkauan kuin isä ja
To\v-ser elivät."

„Kuka Towser oli?"

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:32 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1884/0162.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free