Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
„Meulän koiramme, metsänvartia ampui
sen. Se kantoi aina linnut kotiin ja oli
niin viisas. Jos kaipaatte päälleni,
panevat no minunkin vankeuteen, niinkuin
isän. Siellä saan maistaa koivuvitsaa,
eikä äidillä ole muuta turvaa kuin minä."
„En tiedä kenen tämä metsä on",
sanoi Bertie levollisella tavallaan, „enkä siis
voi puhua omistajalle, jos tahtoisinkin en
sitä voisi. Kuitenkin on väärin, että
pyydät lintuja ja kuu otat tuonlaisia lintuja
on se varkautta."
„Tiedän kyllä, että niin sanotaan", alkoi
poika, „mutta isä sanoi aina — —
„Ei ainoastaaau sanota niin, vaan se on
todellista varkautta", sanoi Bertie suuttuneena;
n fasaanit eivät ole sinun, ja kun otat niitä
olet varas."
Poika pisti peukalon suuhunsa ja
heilutteli kuollutta lintua edestakaisin.
„ Tiedätkö kenen tämä metsä 011",
kysyi Bertie hetken kuluttua ja poika
vastasi epäillen:
„Kyllä — sir Henryn."
„Silloin täytyy sinun heti paikalla
mennä hänen luokseen, viedä lintu hänelle ja
pyytää anteeksi. Niin sinun tulee tehdä."
Kummastuneena ankasi poika suunsa ja
silmänsä seljälleen.
„Sitä en voi tehdä", sanoi hän
alakuloisesti, „ennen annan viedä itseni
vankeuteen, ennenkuin puhun teostani."
,,Mutta jos minä lähden kanssasi",
eh-doitteli Bertie.
„Kuulutteko perheesen, herra?"
nEri," vastasi Bertie. Sitten vaikeni
hän ja tuli vähän hämilleen, sillä häu
ajatteli, että koska hänellä oi ollut keukiä
jalassa voitaisi ehkä hänetkin panna kiinni.
„Sitäpä arvelinkin, koska olette
avojaloin," sanoi mskeakasvoinen poika, joka
puhelemisella koetti saada menetettyä
rohkeuttansa, „en tiedä kulta olette mutta
minusta tuntuu, kuin teillä tuskin olisi
oikeutta minua nuhdella. Tekin mahdatte
olla joku pahantekijä.
— Bertie punastui.
„En ole tehnyt mitään pahaa", sanoi
hän arvokkaasti, „mutta sinä olet
varastanut. Ellet olisi paha poika, vaan veisit
linnun suoraan omistajnlle, olen varma,
että hän antaisi sinulle anteeksi ja ottaisi
sinut työhönsä.
..Isäni poika ei siellä saa työtä",
vastasi pieni inetsäuvaras, puoleksi
suruissaan puoleksi vihoissaan. „ Metsän Vartiat
eivät ole suosiolliset meitä kohtaan.
Äidillä, Susannalla ja minulla 011 täysi työ
hankkiessamme itsellemme leipääkin."
„Minkälaista työtä voit tehdä?"
„Voin valmistaa pyydyksiä", sanoi pieni
pahantekijä, ylpeydellä uäyttäeu sitä joka
hänellä oli kädessään.
„Tavallisesti en mene päivällä
milloinkaan ulos, mutta Susanna pulini
kuumeessa koko aamupuolen, vaan ruuan
puutteesta", jatkoi hän.
„01en pahoillani sinun ja Susannan
tähden", sanoi Bertie sääliväisesi!. „Mutta
ei ole mitään, joka puolustaa varkautta ja
Herramme ..."
„Metsän vartiat!" huusi poika
kauhistuneena ja syöksyi suin päin pensastoon,
heitettyään pyydykseusä ja kuolleen
linnun Bertien syliin.
Bertie hämmästyi niin, että jäi siihen
istumaan aivan liikkumattomana, pieni
poika oli kadonnut yhtä nopeasti kuin
kaniini nähdessään kärpän.
Kaksi rotevaa, tuimaa miestä pyssyt ja
koirat mukanaan tulivat kiireesti
pensastosta esiin ja toinen heistä tarttui kovalla
kädellään pikku parooniimme.
„Pieni junkkari! tämän sinä saat kuin
säätkin maksaa!" huusi tuo ankara mies.
„ Rangaistuksesi sinun pitää saada, niin
totta kuin tässä seison, säätkin
koivuvitsaa maistaa!"
Bertie oli vielä niin hämillään ett’ei
voinut mitään sauna. Mutta viimein
sanoi hän viattomana ja rohkeana:
„Erehdytte, ininä en ole fasaania
surmannut."
Jos Bertien puku olisi ollut yhtä siisti
kuin muulloin, eli jos metsäuvartiat eivät
olisi olleet niin suuttuneita, olisivat he
helposti voineet nähdä, että olivat
vanginneet korkeasäätyisen pojan. Mutta he
olivat niin vihastuneet, ett/eivät sen
paremmin asiaa arvelleet, ja „pitkä Jörgen"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
