Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—165
nassa, ja silmänräpäyksen perästä
pysähtyivät vauaut komean, italialaiseen tapaan
rakennetun huoneen eteen.
„Tahdon heti päästii Sir Henryn puheille;
olen saanut kiini salametsästäjän!"
sanoi Pitkä Jörgen lakeijalle, joka seisoi
oven vieressä.
„Heti paikalla, Mason. Sir Henry 011
käskenyt, että te heti tulisitte hänen
luokseen".
„Tätä tietä!" sanoi lakeija, ja Pitkä
Jörgen aikoi sysätä Bertien vaunuista yhtä
raa’asti, kun hän oli hänet sinnekin
viskannut; mutta, vaikka pikku parooui oli
aivan päästään pyörällä ja vaikka hänen
jalkansa olivat kovin kipeät, astui hän
itse vaunuista ja meni omin voimin ylös
portaita.
„Radleyu lapsia!" sanoi Pitkä Jörgen
ylpeydellä osoittaen Bartietä. „Koko
menneen talven olen tuota vaaleauokkaista
veitikkaa väijynyt ja nyt vihdoinkin olen
saanut hänet käsiini"
„Sir Henry odottaa", sanoi palvelija ja
Pitkä Jörgen astui komeaan
kirjastohnonee-seu, jossa veti pikku vankiaan perässään
keskelle lattiaa, kirjoituspöydän luo, jonka
ääressä istui ystävällisen näköinen vanha
herra.
Kun Jörgen tuli herransa luo, muuttui
hänen koko käytöksensä. Hän kumarsi
syvään, silitti hiuksiaan ja veti jalkojaan
mitä oriskutnmaisimmalla tavalla, jonka
jälkeen hän pani kuolleen linnun ja
pyydykset pöydälle.
„ Tavannut hänet juuri rikoksesta, herra",
sanoi hän riemuitsevalla äänellä. „01en
kauvan ollut hänen jäljillään, se on Radleyn
poika, koko talven on hän virittänyt
pau-lojaan ja nyt viimeiu olen saanut hänen
kiini".
„Hän 011 hyvin pieni — ainoastaan
lapsi vielä", sanoi Sir Henry opäillen ja
katseli pikku pahantekijää.
„Hän 011 pieni kasvultaan, mutta vanha
synnissä ja pahuudessa", stuioi Jörgen
mahtavasti.
Nyt onnistui Bertiolle tunkeutua
metsänvartijan eteen ja kohottaen äänensä
sanoi hän:
„Mies 011 erehtynyt. E11 olo tappanut
milloinkaan fasaanianne, minä olen Avillion’
in parooni!"
„ Suuri Jumala! Tuota tomppelia!"
huusi Sir Henry hypähtäen istuimeltaan.
-Onhan se tuo pieni parooni, jota jo on
etsitty koko saarella, koko maassa. Oi,
kuinka voin milloinkaan....."
Hänen anteeksi pyyntönsä
keskeytyivät, äkkiä, sillä Bertie kaatui pyörtyneenä
hänen jalkoihinsa.
Ei kestänyt kumminkaan kauvan, ennen
kun Sir Henry sai pojan virkoamaan.
-Pyydän teitä, älkää olko vihainen
palvelijallenne", rukoili Bertie maatessaan
pehmeällä sohvalla, -hän tahtoi vaan tehdä
velvollisuutensa, ja sallitteko —
sällittähän minun ostaa tuon pienen koiran?"
Sir Henry ei tietysti sallinut pikku
pa-rooniu jatkaa jalkamatkaansa, vaan lähetti
heti sanan hänen sukulaisilleen, jotka
turhaan olivat häntä etsineet, sillä poika, joka
oli soutanut häntä, oli peloissaan omasta
osallisuudestaan Bertien pakoon tahallaan
eksyttänyt heitä.
Bertien vapaudelle tuli siis pikainen
loppu, ja vakavana ja suruisensa odotti
hän sukulaistensa tuloa. Pieni koira, joka
oli noudettu, pysytteleihe hänen vieressään.
Kumminkin oli hän suntiuen
sydämmes-sään.
„Mitä tuumailet, poikaseni?" kysyi sir
Henry, joka oli ystävällinen ja oppinut mies.
Bertien huulet värähtivät.
„Nyt näen", sanoi hän epäillen, „uyt
näen, ett’en ole mitään. Se 011 tuo
arvonimi, joka minulla on, ja rikkaus, jonka
olen saanut, joka tekee, että kaikki
ihmiset ovat ystävälliset minua kohtaan. Näön
kyllä miten olisi, oll’ei*minulla olisi näitä
etuja".
Kyyneleet vierivät pitkin hänen
poskiansa, pitkin noita poskia, joitten oli
sanottu olevan vaaleat kuin talikynttilät.
„Rakas, pieni ystäväni", sanoi hänen
suojelijansa, „tulee päivä jolloin
kuninkaatkin kadottavat purppuransa. Silloin
ei tule kysymykseen, mitä he ovat olleet,
vaan kuinka he ovat eläneet ja jos ovat
ansainneet ijankaikkisen elämän."
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
