- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1884 /
164

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

164

Fikku paroni oli vaiti.

»Oih, kun sinä olet itsepintainen, en
voi kärsiä itsepintaisuutta, sanoi vaimo
vihaisesti. „Kuka pyysi linnun? Sano
se minulle, se 011 ainoa, mitä pyydän
eikä se ole vaikea asia."

„Sitä en sano", vastasi Bertie.

Vihastunut vaimo löi suurella melulla
pienen Inukun kiini, ja sanoi poikaa
aasiksi, pöllöksi, siaksi, eikä luvannut enää
’pulina janaakaan hänen puolestaan. Hän
laski sitten kaikki kanat ulos ja ripoitti
niille jyviä.

,,Koira on niin nälkäinen", sanoi
Bertie hämillään ja ujosti.

„Olenko minä koiraa kysynyt?"
kiljaisi vaimo ulkoa, eikä puhunut
senkoom-min sanaakaan. Pikku Bertie oli
väsynyt, tuskastunut ja Icipeäkin.

„ Voi rakas koira, minkälainen yö!"
huokasi hän itkuun purskahtaen.

Mutta nytkään ei hänen mieleensä
johtunut, pelastaa itseänsä ilmiantamalla
tuota toista poikaa, joka todella oli
syyllinen.

Kului vielä muutamia pitkiä tuntia,
joiden kuluessa oi kuulunut muuta kuin
koiran uikutusta ja pääskysten viserrystä,
.jotka lentelivät Bertien läheisyydessä.

„ Onkohan heidän aikomuksensa
tappaa minut nälällä?" ajatteli hän
muistellessaan jonkun herttuan kohtaloa.

Vihdoin kuuluivat Pitkän Jörgenin
askeleet pihalla, hän lansui karkealla
äänellään uhkauksin ja kirouksia; lapset
melusivat ja juoksivat edestakaisin.
Silloin muisti pikku parooui, että kaikki
hänen esi-isänsä olivat olleet urhoollisia
miehiä, ja hän tahtoi myöskin olla yhtä
urhoollinon, sentähden nousi hän, järjesti
pukuansa ja koetti näyttää pelottomalta.

Ovi avattiin kiivaasti ja Jörgen huusi:

„Tule ulos poika!" hän huusi, „tule
ulos saamaan ansaitun rangaistuksesi:
vitsaa, vettä ja leipää kuukauden päiviksi;
jos minulla olisi vnlta, antaisin sinun syödä
sitä koko vuoden."

Pystyssä, mutta jokseenkin horjuvana
lähestyi Bertie häntä jn pääsi nyt
hengittämään raitistu ilmaa. Penikka
tallusteli luinen perässään.

„Siuuu di pitäisi olla niin ankara ja
epäkohtelias", sanoi hän, „ seuraanhan
sinua hy väliäkin. Mutta koiraparka
tarvitsee vähän maitoa.u

Vastauksen asemesta tarttui Pitkä
Jörgen Bertiehen ja heitti hänet suin päin
pieniin vaunuihin, jotka seisoivat pihalla.

„Minä eu ole koskaan nähnyt uoin
vietävän kalpeita poskia", sanoi hän
karkeasti kiroten. „Mut.ta kaikki Radloyt
ovat niin toistensa näköiset kuin kaksi

marjaa......kaikilla heillä’on liukas

kieli, ja kalpeita he ovat kuin
talikynttilät".

Kipeänä ja pyöräpäisnä makasi Bertie
vaunujen pohjalla, mutta kumminkin huusi
hän suurella vaivalla metsävartijan vaimolle,
joka seisoi huoneen ulkopuolella:

„ Olkaa niin hyvä ja antakaa koiralle
vähän ruokaa; se on ollut niin nälissään
kaiken yötä".

-Tuo ei ole Radleyn poikia", sanoi
metsävartijan vaimo vanhimmalle
tyttärelleen samassa, kun vaunut ajoivat pois.
-Ainoastaan joku korkeasukuinen
pikkuherra saattoi osoittaa niin suurta hellyyttä
koira- parkaa kohtaan. Saas nähdä, että
isäsi on suuresti erehtynyt, innossaan
vangita salametsästäjiä".

Ei ollut pitemmältä kuin runsas
ueljän-nespeninknhna metsävartijan kodosta
tuohon kauniisen herraskartanoon, jossa asui
Sir Henry, tämän suuren tilan omistaja;
Pony juoksi hyvää kyytiä, ja Pitkä
Jörgen istui koko ajan polttaen piippuaau,
kertaakaan katsomatta vankiinsa.

„Taas joku salametsästäjä, Mason?"
kysyi vuimoihmhian, joka avasi portin,
jonka kautta ajettiin puistoon ja Pitkä
Jörgen vastasi iloisesti:

„Niin, vihdoinkin olen saanut kiiui
yhden Radleyn pojista. Sekä linnut että
satimet ovat löytyneet hänen luonaan.
Mitä siilien sanotte?"

„Minä sanon, että se todistaa teidän
tavatonta valppauttanne. Mason", sanoi
portin-vartijan vaimo. „ Mutta hän ei näytä
ollenkaan pahantekijältä 1"

Pitkä Jörgen ajoi eteenpäin, kasvoillaan
sellainen muoto, kun olisi hän tiennyt
olevansa sangen tärkeä jiisen yhteiskun-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:32 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1884/0168.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free