Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-O 170 «v-
toimia", Vastasi kärsimättömästi eversti.
,, Pyytäisin vapautta palveluksesta
kuukaudeksi — ainoastaan kuukaudeksi. Sain
.juuri äidiltäni kirjeen, jossa hän sanoo
olevansa sairas, ja minun täytyy lähteä
hänen luoksensa". Näinä sanat lausui
nuori sotilas erinomaisella kiihkolla.
„ Mahdotonta, Le Preux, aivau
mahdoton tau vastasi eversti kummastuneena. „Te
tiedätte että mielelläni suostuisin
pyyntöönne, mutta odotamme juuri käskyjä,
ja meidän tulee olla valmiit milloin
hyvänsä marssimaan pois."
Kapteeni kumarsi kohteliaasti ja meni
ulos.
Kymmenen päivää kidui. Eräänä
päivänä nuori kapteeni taas astui everstin
huoneesen. llän näytti hyvin kalpealta
ja alakuloiselta.
„Tämä kirje on kylämme papilta, hän
kirjoittaa ettil äitini 011 kuolemaisillaan",
lausui nuori mies nopeasti ja jotenkin
kiivaasti lisäsi hän: „haluan saada vapautta
palvoi uksesta." Eversti oli juuri
vastaa-maisillaan kiivaasti, luuttu nähdessään
nuoren miehen surulliset! katseen, nousi
hän ja tarttui ystävällisesti hänen
käteensä.
„Le Preux". sanoi hän „se 011
mahdotonta; oleiiune saaneet käskyjä ja taistelun
tulee alkaa; jättäkää siis äitinne Jumalan
haltuun. Rohkeutta, ystäväni, maanne
kutsuu teitä velvollisuuteenne."
Nuori mies oli juuri jotakin
sanomaisillaan, mutta sauat kuolivat hänen
huulillaan. Saatuansa käskynsä, meni hän.
Seuraavana yönä sotajoukko marssi
Stross-fcurgista ja seuraavana aamuna keksittiin
kaikkein kummastukseksi, että kapteeni
Le Preux oli karannut. Seikkaa pidettiiu
yleensä hyvin ikävänä, sillä kaikki
kunnioittivat ja rakastivat kapteenia. Ei
olionkaan epäilty sitä, että joku ponteva
syy-oli hänet siihou saattanut, sillä hän oli jo
tapellut niiu monessa vaarallisessa
tappelussa, että oli saavuttanut maineen
rohkeudestansa, ja tuota nrohkeata" yleensä
kaivattiin.
Häntä kuulusteltiin, vaan ei mitään
tietoa saatu; karkuri pääsi pakoon.
Eckmuh-lin ja Essingiu luona saatiin voitto. Wien
valloitettiin ja heinäkuun 6:na päivänä
saatiin suuri voitto \Vagraniin luona.
Napoleon päätti senjälkeeu rauhan, jota
sanottiin Wienin rauhaksi.
Kolme kuukautta noiden suurten
voittojen jälkeen marssi sotajoukko
voittokulussa Strasshurgiin. Samana päivänä
kulki kalpean näköinen mies kaupungin
portista sisälle ja kysyi eversti St. Lo’ta,
joka nyt oli tullut kenraaliksi.
Tultuansa kenraalin eteen, ilmoitti hän lyhyesti
kuka hän oli ja sanoi tahtovansa mennä
vankeuteeu koska hän oli karunnut.
Keuranli tunsi heti hänet ja suostui,
vaikka oli hyvin hämmästynyt, hänen
pyynnöstänsä. Le Preux pantiin vankeuteen
ja sota-oikeusto tuomitsi hänet
ammuttavaksi. Tutkinnossa hiin suoraan tunnusti
rikoksensa, eikä millään tavoin koettanut
itseään puolustella. Kun tuomitseva
upseeri häntä puhutteli, vastasi hän
tyynesti ja rohkeasti: ,,Minii karkasin, vaan en
kadu että sen tein. Voisin sen vielä
tehdä, jos minulla olisi siihen tilaisuus. Minä
ansaitsen kuoleman jn pidän tuomioni
oikeuden vaatimuksena." Läsnä ohjat
ihmettelivät hänen arvokasta ryhti ään kun
hän seurasi vartiau ulos. ..Rohkean"
käytös oli aina ollut, niin kiitettävä, hänen
kuuliaisuutensa niin täydellinen, että
hiilien kohtalonsa herätti yleistä surun.
Hänen toverinsa, jotka olivat hengissä
päässeet noista kovista taisteluista, kehoittivat
häntä pyytämään armoa, mutta hän
kieltäytyi lujasti sitä tekemästä eikii
ilmaissut salaisuuttaan. Ei mikään surun
tunne eikä mikään halu jäädä eloon
näyttänyt häuen rauhaansa häiritsevän. Oli yö
ennen uiestauspäivää. Tehtyään viimeiset
valmistuksensa ja sanottuaan jäähyväiset
parille ystävälle, heittäysi Le Preux
kovalle vuoteelle pimeässä vankihuoneessaan
ja oli pian syvään uneen vaipuneena.
Tuomiokirkon tornikello oli juuri
lyönyt 12. Ovi aukeni ja mies ala-upseerin
puvussa astui sisään. Pientä huonetta
valaisivat kuun säteet, jotka pilkistivät
sisään rautaisesta ristikko akkunasta ja
loistivat nukkujan kasvoille.
Upseeri läheni varovasti kuolemaan
tuomittua miestä ja kallistui hänen ylitsensä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
