Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
171 <&—
Katseltuaan bKiitä tarkasti muutaman
tni-uuUtin kuluessa, koski hän hiljaa hiiuon
käsivarttansa. Le Preux avasi silmänsä.
_Onko aika käsissä’?" kysiisi häu, nousten
istualleen.
nEi, Le Preux, aika ei vielä ole
käsissä, mutta se on pian tulossa", oli vastaus.
„Mitä sitten tahdotte V" sanoi Le Preux.
„Te ette tunne minua, ystäväni",
jatkoi vieras, ottamatta vaaria vängin
sanoista.
„Minä näin teidät. Austerlitziu
tappelussa, jossa taistelitte urhoollisesti ja
voititte kunnia-ristin. Tuosta
muistettavasta marraskuun 27:stä päivästä asti olen
vilpittömästi kunnioittanut teitä. Te
olette armeijassa käyttäyueet tottelevaisen
sotilaan tavoin. Strassburg’iin tullessa
kuulin kerrottavan teidän rikoksestanne ja
tuomiostaiine. Koska vankivartia on
sukulaiseni, olen saanut tulla teidän
puheillenne. Kuolevainen haluaa tavallisesti
ystävää, jolle voi uskoa viimeisen toivonsa.
Mitä voin teille tehdä?"
„Kiitos, ystävä, olen päättänyt laskuni,
minulla ei enää ole mitään toivoi tavaa",
sanoi Le Preux vakavasti.
„Eikö teilllä ole mitään sanomista?"
„Ei mitään."
., Eikö jäähy väis-sanaakaan jollekin
nuorelle sydämmelle, joka toivoo teidän
palaavan, eikö tervehdystä siskolle?"
Ei kukaan toivo minuu palaavan.
Minulla ei milloinkaan ole ollut siskoa".
„Eikö teillä olo isää?"
„Ei hän kuoli monta, vuotta sitten."
„Entä äitinne?" kysyi vieras vakavasti.
„Äitini", kertoi Le Preux, kätkien
kasvonsa käsiinsä. „Aitini, äitini",
huudahti hän, katsellen vierasta. ..Hän on
kuollut. Minulla on vaan yksi tahi kaksi
tuntia jäljellä, sitten saan tavata hänet, —
Ullitta silloin hän saa tietää rikokseni".
Koko luinen ruumiinsa vapisi
liikutuksesta hänen nämä sanat lasuessaan.
nMuistatteko te äitiänne?" kysyi Le
Preux hetkisen vaiti oltuansa.
„Muistan: minä rakastin häntä ja hän
rakasti minua", vastasi vieras tyynesti.
„.Silloin voin avata teille sydämmeni.
Minulla on lohdutus saada puhua teille.
Tahdotteko kuunnolla?"
rMinä kuuntelen töitä osanotolla."
nMinä olen lesken ainoa poika;
syntymäkyläni nimi on Foix. Hyvin vähän
voin muistaa isääni, joka kuoli muutama
vuosi sitten, mutta aivan tarkasti
muistan mitenkä liäii kuolinvuoteellaan pani
kätensä pääni päälle ja siunasi minua.
Minä kasvoin ja rakastin ainoastaan yhtii
henkilöä; se oli — iiiiiui. Minä olin
hänen ainoa lohdutuksensa; hän vietti
jumalista elämää ja uhrasi itsensä kokonaan
köyhäin auttamiseen. Äitiäni minun tulee
kiittää niistä tiedoista, jotka nyt omaan.
Aikaisemmasta lapsuudestani asti koetti
luin painaa mieleeni velvollisuuksien
pyhyyden.
Minut kutsuttin palvelemaan isän
maatani. Epätoivoissani, ajatellessani eron
äidistäni, en olisi tahtonut sitä mielelläni,
mutta hän vahvisti ja kehoitti minua
heikkoudessani. Hän pyysi minua hänen
tähtensä lähtemään ja siunasi minua,
lempeä hymy huulillaan, sanoen että
isiin-maallani oli minuun suurempi oikeus kuin
hänellä ja että niin oli Jumalan talito.
„ Jos kuolisit ennen minua poikani, 011
minulla kuitenkin oleva uskallus sanoa: Isä
sinun käsiisi annan minä hänen henkensä.
Mene ja ole velvollisuudellesi uskollinen,
niinkuin rakastat, minua". Näinä olivat
hänen viimeiset, sanansa, ja minä läksin.
Olimme palanneet Espanjasta, loistavia
voittoja saatuamme. Minä koetin saada
eron palveluksestani, mutta koska keisari
oli päättänyt lähteä Saksaan* täytyi
minun luopua tästä ajatuksesta. Seurasin
rykmenttiäni Strassburgiin, jossa eräänä
päivänä sain kirjeen, joka ilmoitti että
äitini oli sairas. Sydäntäni valtasi
harras halu saada nähdä hänet vielä kerta.
Pyysin vapautta, se minulta kiellettiin.
Mieleeni muistuivat hiinen viimeiset,
sanansa: „ole velvollisuudellesi uskollinen,
niinkuin rakastat .minun", ja koetin olla
tyytyväinen. Viikko kului, ja taas sain
papiltamme kirjeen, jossa Itiin ilmoitti että
äitini makasi kuolinvuoteellaan. Jouduin
epätoivoon ja päätin, maksoi mitä hyviin
-sä, lähteä kotiin. Palava halu saada edes
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
