Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
182
Iso-Isän luona.
in oli .Joulukuu ja pieni Yrjö
ja Lyyli odottivat palavin
mielin koilta lähestyvää
joulu-juhlaa. Olivathan saaneet luvan
seurata äitiä ja isää iso-isän
luo, joka asui maalla. He
olivat kumpikin saaneet
pienen kutsumus-kirjeen, jonka itse iso-isä
oli kirjoittanut uiiu suurilla ja selvillä
kirjaimilla, että pikku Lyylikin
taisi tavata sen ystävällisen sisällön.
Kirjeessä seisoi, että heitä odotti ja
ikävöit-si ei ainoastaan isörisä ja täti Beata,
neit-sy Maleua, kuski ja puutarhuri, vaan myös
hevoset, lehmät ja vasikat, kanat ja
hanhet, kyyhkyset ja varpuset.
Iso-isä asui. niinkuin jo mainittiin,
maalla, Asavi uimisessa horros-kartanossa,
joka ei ollut iso eikä muhkea, mutta niin
vanhan-aikuinen, niin vieras-varninen ja
hupaisa, että ken vaan sinne saapui, tuli
heti iloiseksi. Paikan nimi antoi aihetta
siilien luuloon, että tämä seutu olisi
ollut asuttu jo Asunen ajoilla, eikä
iso-isäkään pitänyt sitii uskomattomana: todeksi
ei sitä kuitenkaan voitu näyttää. Vaan
se on aivan varma, että jo ennenkuin
iso-isän- iso-isän isä edes taisi seisoa
omilla jaloillaan, oli asuin-karfiiiio
seisonut samalla paikalla, tuuli humissut
samoissa tammissa pihalla, vesi loiskunut
samassa suihku-lähteessä ja kartano ollut
saman suvun hallussa ja että suku oli
säilyttänyt vanhat lnuinais-muistelmat.
Sen-tähden tuntuikin siltä, kuin jos kaikki
sopet ja nurkat tallettaisivat historiansa,
ja niinkuin satavuotiset kaapit olisivat
täytetyt kertomuksilla menneistä ajoista.
Siltä tuntui ainakin lasten mielestä
tullessaan sinne kodistaan kaupungissa,
jossa kaikki oli aivan tavallista ja ajan
mukaista. Mutta huonekalut ja seinät ovat
vaiti olevia, ne eivät puhti siitä, mitä
ovat kuulleet ja nähneet eikä niistä siis
voinut tulla sitä viisaammiksi. Toista
oli iso-isiin laita. Tosin ei hän ollut niin
uvun maailmassa elänyt, kitin suurin
donsti tavaroista, mutta hiin oli sekä
nttä nähnyt jn oppinut pnljon
ja kertoa taisi liän myös j» se olikin
tärkeintä kaikista; niin päättivät pienet
lapsensa lapset.
Lähtöpäivä jo tuli ja lähdettiin
mut-kaan. Se kului ilman mitään seikkailuitta,
vaikka oli niin kylmä, että lumi narisi
jalkojen alla ja härmä hurvitteli
kiiltävällä hopeallaan, vaon mitäpä siitä?
Aurinko paistoi, kulkuset kilisivät ja
kuouii-reen sisässä istuivat lapset hyvässä
siii-lyssii. Jo ehti pimeä tulla ennenkuin Ue
pääsivät perille. Sitä hauskempi oli tulla
sisään lämpimiin, vnlaistuihin huoneisin,
nähdä valtavan valkean pölkky-haloista
salin rauta-uunissa, kiehuvan tee-kyökin
vanhojen italialaisten kuppien ja
rinkeleillä täytettyin hopeaisten korien
ympäröimällä. Vaan ennen kaikkea muuta
oli hauskaa nähdä itse iso-isän, niin
iloisen. lempeän ja ystävällisen näköisenä.
Ja riiti sitte, jolla oli niin kiire
auttaak-sensa heidän päältään päällys-vaatteet ja
joka heti huomasi, et tii Yrjö oli kasvanut
ja että Lyyli oli tullut aivan äidin
näköiseksi! Seurnsipa sitte oikein kosolta
taputuksia ja suudelmia, kysymyksiä ja
kertomuksin.
Vaan imtakaainme heidän nyt tehdä
sitä rauhassa ja odot takaamme sen sijaan
jotakin, jolloin voimme levossa ja
hiljaisuudessa tehdä iso-isän kanssa
tuttavuutta, sellaisena iltana, kun hän 011 yksin
kotona lasten kanssa. Sellainen ilo-ketki
tulikin jo seuraavana päivänä lasten
tultua Asaviin. .Suuret" olivat kutsutut
päivällisille naapuri-taloon, mutta iso-isä
läksi harvoin pois kotoa ja lapset iloitsi
vat kuu silloin saivat pitää häntä aivan
omassa vallassaan. Pieni piirto lasten
laskussa oli tosiu se, että silloin juuri
sattui olemaan posti-päivä, jolloin vanha
posti-luukku saapui tuoden uusia
sanomalehtiä: vaan olihan iso-isä luvannut pitää
seuraa heidän kanssansa ja hänen
sanoihinsa taisi luottaa, sen tiesivät he.
Odottaessaan Yrjö otti lukeakseen erästä
kirjaa, jonka hän oli saanut iso-isältä
lainaksi. Lyyli taas huvitteli itseään niin
hyvin kuin voi niillä leikki-kaluilla, joita
tiiti oli hänelle tuonut — kolme tuolia,
pöydän ja sohvan, jotka hän asetti seiso-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
