Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
IKI -,>
Hanna sisareni.
(Jatko jn lu]ipii viime uituieroun.<
fauna kiitki kasvonsa äidin syliin ja
kertoi kuiskaten sanueensa tämän
setelin eräästä kirjasta, joka oli
ilmestynyt jouluksi ja jonka hän
nyt, suudellen minua pisti käteeni. Hän
oli kirjoittunut sitä pelvolla ja
vavistuk-sella. sillä ei ollut kysymys ainoastaan
satunnaisesta tulosta, vaan samalla
tiedosta, josko .lumala oli määrännyt tiimiin
hänen elämänsä työksi. — Aloitin
oikein todellisella tuskalla, iiiti, sanoi hiin.
luutta mitä enemmän kirjoitin, tuli
sydätn-meni keveämmäksi. ja ajatukset, virtasivat,
yllä rikkaampina. Olenko tehnyt väärin,
koottaissani käyttää lahjaa, jonka Jumala
011 miilulle antanut? Jn häu katsoi
levottomana ylös äidin kyvneloisiii silmiin.
— Ei lemmittyni, ei suinkaan. Mutta
etkö tiedä kuinka vähän kiitollinen ura
tämä ura on tytölle? Etkö tiedä, että
sitii pidetään sopimattomana jopa
naurettavallakin, jos joku tyttö astuu esiin
kirjailijana. Sinä saat, vielä kärsiä paljon
pilkkaa siitä, lajisi kultani.
— Mitä se. tekee, oi mitä se tekee
iiiti, kun vaan tiediiu, ettei se ole eiiätin
kun sinä hyväksyt- minua? Eikö ole juuri
samaa, mitä ihmiset arvelevat tällaisesta
tyttöraukasta kuin minä olen, kun tiedän,
että heillä 011 väärin ja sinulla oikein?
f>i äiti olen niin onnellinen! Nyt sinä
olet saava huolista vapaan elämän, nyt ei
Lotin enää tarvitsi rasittaa rakkaita
silmiänsä, nyt minä teen työtä teidän
hyväksenne ju Jumala on auttava meitä!
Hannan silmät, loistivat ja siitä
hetkestä oli hän kuin toinen ihminen. Ivoko
maailma sai hänen mielestään toisen
muodon, valoisan, toivorikkaan. Hän tuli
ter-veemmäksi, iloisemmaksi ja tunsi itsensä
kyllin voimakkaaksi kantamaan, kärsimään
jn tekemään uiitä hyvänsä meidän
tähtemme, joita hän niin rakasti ja jotka niin
hyvin ymmärsimme häntä.
Ja nyt alkoi meille onnellinen aika.
Hannan kirjasta pidettiin paljon ja kus-
tantaja pyysi lisää. Hän sai käännöstyötä
englannin kielestii, ainoa kieli, jota hiin
latinan ohessa oli harjoittanut. Me
tulimme hyvin toimeen, muutimme Hiinuun
vuoksi pääkaupunkiin ja ininäkin sain
siellä tilaisuuden suurempaan työansioon.
Veljet kävivät toisinaan meitä tervehti
mässä. he olivat molemmat rehellisiä
kunnon miehiä, vaikkei lieillil ollut lukupäiitä.
He eivät oikein voineet sulattaa sitä ettii
sisko Hannasta oli tullut ^sinisukka"’ niin
hyvä ja leuijieii ja naisellinen kuin häu
olikin. Katsokaa nuo vanhan ajan
mielipiteet olivat vielä juurtuneet heiliin, ettei
tyttö kelvnuuut ja sopinut, muuhun kuin
ruokaa keittämään ja sukkia parsimaan.
Kun te tulette suuriksi, silloin 011 opittu
arvossa pitämään, jokaista Jumalan lahjaa,
jokaista rehellistä työtä, joko sen sitten
toimittaa mies tai nainen. Silloin ei enää
kielletä tytöiltä sitii kehitystä, jota heidiiu
luonnonlahjausa vaativat, sentähdeu, että
he ovat tyttöjä.
— Minä pidän täti Hannasta, sanoi
Ellen, kerro enemmäu hänestä.
Täti Lotta istui hetken vaiti, ikäänkuin
hänen olisi ollut vaikea tukahuctaa
surullista muistoa. Vihdoin sauoi hän:
— Olimme liian onnelliset mc* kolme,
jotta sitä olisi voinut kestää kauan. Eräänä
iltana tuli Hanna kotiin väsyneenä ja
pahoin vöipana, istuttuaan koko
vuoro-kaudeu erään ystävän tautivuoteen ääressä.
Häu pelkäsi itsekin, ettii tauti oli
tarttunut häneen ja niin olikin, .sillä muutaman
päivän kuluttua makasi hän täydessä
kuumeen houreessa, eikii tuntenut meitä enää.
Aiti raukka, en voi unhoittaa kuinka hän
kärsi tällä tuskan ja levottomuuden ajalla.
Me itkimme ja rukoilimme, että saisimme
pitää armaamme, mutta Jumala näki mikä
oli parhaaksi meille kolmelle, ja otti hänet
tykönsä, elämän hymyillessä hänelle
kaii-neimuiasti. Ehkäpä, jos olisimme saaneet
pitää hänet, sydämmemiue liiaksi olisivat
kiintyneet tuohon rakkansen olentoon ja
hän olisi ehkä tullut vähemmin nöyräksi
ja hyväksi tottuessaan ihmisten kiitokseen
jn meuestvkseen. Kuinka olikaan, oli
Jumalan tahto paras meille, ainoa oikea
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
