Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1-14
ja viisas, ju inc alisruinnuekiii sille, vaikku
verta vuotavin ayclä uimin.
Iluiuaua .Helluntai iltana katkettiin
lemmit lyniuie uiaun poveen j;>. tuskin vuosi
senjälkeeu seurasi iso-äitinne häntä.
.Kuinka mielelläni, oi kuinka mielelläni
minäkin olisin seurannut häntii. mutta
täällä elän vielä, yksinäinen ja hyödytön
oleuto.
- Kuinka voit sanoa niin? sanoi
Ha-rnld ja kiijiesi suorastaan tädin syliin. Ilman
sinua kävisi kaikki hullusti meillä ja ilman
satuja kuolisimme nälkään.
Kun tulen suuruksi, kirjoitan
minäkin kirjan, sanoi pikku Helini ja näytti
varsin rohkealta.
- Ja minusta tulee tohtori, sanoi
Ellen. ja teki nenäliinastaan varsin
taidokkaan kääreen, naarmuiseen polveensa.
Pojilla oli pilkallinen muistutus varalla,
mutta he muistivat liiti Hannaa ja olivat,
vaiti.
linkkaat pienet tytöt, rukoilkaa
.lu-malalta ensin hyviä ajatuksia ja
rakastavaa sydäntä, niin kaikki kiiy itsestään.
Ja ennen kaikkia: koettakaa saada selville
ndpilliaiiiikiiiic, mihin Herramme asettaakin
teidät elämässä,
Nyt löi kello ruokasalissa kuusi,
huusi liirger syösten ylös.
— Tulkaa täti, niin sätitte viilipyttyä!
- .la niin läksivät, kaikki tuolle
odotetulle vuliaterialle.
Lapsuuden muistelma.
^ K>>V>U"
on joskus näyttänyt teille
(fcfc• j kuvin kaukaisista maista,
kor-trPjaCr vuorimaisemia ja muita
senlaisia, mutta tuopa hän teille
tänään kuvan, jonka varmaan
jokainen tunnette. (Inhan teille
kaikille rakas tuo pieni ninja, joka tuolla
järven rannalla seisoo. Tuuheat
valko-runkoiset koivut ja korkeat, kuuset sitä
ympäröivät, ikäänkuin tahtoisivat sitä
suojella, kaikkia tuulia ja myrskyjä vastaan.
Minäkin muistan tuoulaiseu pienen
majan, josta talulou teille vähän kertoa; se
011 niin pieni, se seisoo niin yksinään,
kaukana maailman toinista ja kuitenkaan en
tahtoisi vaihtaa sitä komeimpaan linnaan.
Tuo pieni tupanen oli nimittäin lapsuuteni
ensimmäinen koti.
Kuinka kaunista’ täällä aina oli
keväisin, kun niityllä kielot, vuokot ja
lemmikit ja muut kevään esikoiset silmänsä
au-kasivat ja kesällä, kun mansikat punaisina
loistivat pientareella. .Ta tuolla pienessä
puutarhassa kukoistivat pihlajat,
sireenit ja ruusut — ihanampaa ei voinut olla
missään.
Olihan siellä paljon, paljon kukkasia,
viinamarja-pensaita ja vieläpä kaksi
omenapuutakin. Kuinka useiu seisoin illoin
rannalla, kun aurinko meni mailleen ja
kuu sen viime säteet purppuran punaan
maiseman verhosivat, kaikki oli hiljaa —
toiselta rannalta vaan kuului rastaan laulu.
— Mutta usein minua hiukan peloittakin;
tunsin uiiu paljon satuja olennoista, jotka
elivät vedessä ja tuolla metsässähän asui
Tapiokin väkineen, - mitä tekisinkään jos
hänet näkisin! Riensin aina silloin koliin,
mutta täytyihän minun mennä vanhan
riihemme sivu, ja siellä asui haltia aivan
varmaan: sen oli nuotta Mikko niin monta
kertaa vakuuttanut, vapisten astuin
liuo-neeseu ja hiivin vanhan iso-isäni syliin,
pyytäen häntä kertomaan jotain viiniQ,
Suonien sodasta: hän oli ninl. sotilas ja
oli ollut mukana vuos. 1808— ltÄ)U.
Hänen kertomuksensa olivat suurimpana
ilonani, ja minäkin olisin tahtonut jotain
tehdä tämän maan ja kansan hyväksi.
Mutta mitäpäs minä pieni tyttönen voin
tehdä, enhän jaksanut edes iso-isän
miekkaa liikuttuakaan. Jospa toki olisin ollut
suuri ja väkevä, se olisi toista! Silloin
hymyili äitini aina kyynelsilmin.
»Lapseni". sanoi hän, ..ole vaan tyytyväinou,
sinäkin voit kyllä maatasi hyödyttää, opi
vaan ensin sitii oikein rakastamaan, silloin
Jumala on osoittava sinullekin työalan ja
siunaava | tyrin tösi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
