Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—189
kitakaan. vaan hauet valtasi onnellinen
tunne ja kotiaan turvajliseuipatt ja
lämpimämpää paikkaa ei liäu missään enää
luullut löytävänsä.
Selvä muisto näistä Iapsuuteusa
tapahtumista oli myös se. kun äitinsä kumartui
hänen vuoteensa ääreen, suuteli häntä
otsalle, jolloin kaksi suurta kyyneltä
vieri alas äidin kasvoille. Niitä
kyyneliä ei hän voinut unhottaa. nNe
polttivat omaatuntoani ja lämmittivät
sydäntäni", oli hänellä tapana sanoa; .Sillä en
koskaan ennen ollut käsittänyt, kuinka
hellästi äitini rakasti minua."
Iso-isä vaikeni: vaan koska Lyvli
uteliaasti kysvi, kuinka sitte kävi. jatkoi
isoisä:
„Kylinä muta-kylpy, liika ponnistus ja
hämmästys tuottivat hänelle taudin: vaan
terveeksi tultuaan; sai hän paljon työtä,
sillä isänsä, saatuaan tietää poikansa
yrityksistä, hankki taitavan ja
tarkkatuntoi->ett koti-opettajan, joka piti junkkarista
huolta. Ja niin sai hän vielä viipyä
muutamia vuosia kodissaan, kunnes hänen
osakseen tuli toden tieolla tulla ulos .,avaraan
maailmaan", jolla ori niin paljo
houkttfcuk->ia, vaan myös paljo kiusauksia ja
vaaroja.
\ aan täiuä seikkailu isäni lapsuuden
ojasta oli painanut hänen mieleensä
monta tärkeää opetusta koko elämää varten,
joiden avulla hiili sittemmin saattoi
vaaroja välttää. Yksi nitistä opetuksista oli: iii.un
aituri ItioH iijft iilCIl omaan itseensä <i Irr
mn ka riksi, ja luulen vielä, rakkaat
lapseni. että isäni elämän toimesta voin päättää,
että häu oli saanut tämänkin opetuksen:
»ubkrraii f i/ii n liintl/ii htler ri i suuksi jn
nisin siiloin mi ii/< sunrh iiii>>Iinfrijs"."
..Ny kerroit iie.ill ,il< iM l,:iosk:.ii
säiliin". sanoi Yrjö.
..Viili, kiitos, is,.i-is- knltV * „.j I.xvli.
ii. un toi liäte-ll’- suutu.
MiiLu• livu dUtfltiBliliuint
U. V. A.
Miksi Kyllikki pelkäsi
pimeässä?
Myllikiu äiti oli leski. Kyllikki oli
luinen ainoa lapsensa, hänen
ilonsa. hänen toivonsa. Iltasilla äiti
tavallisesti istui vanhalla mukavalla sohvalla
edessään tuo hauskasti suriseva rukki,
jolla hiin kehräsi sukkalankaa pikku
Kyllikilleen. Siiloni Kyllikki aina istui
hänen vieressään sohvalla, ja äiti kertoi
hätien isästään, joka jo viisi vuotta
sitten oli kuollut. Man kertoi, miten isä
aina oli toivonut, ettii Kyllikistä tulisi
oiva Suomen tyttö, ja miten liitu
viditkin taivaasta katseli pikku Kyllikkiääti
ja tiesi, mitii hän teki ja toimi taalla
maan päällä. Kyllikki sc silloin aina
vilkusi taivaalle, tuista kiiltävät tähdet
hänelle hymyilivät ja hän luuli aina
silloin näkevänsä isänsä siellä
nyökäyttävän päätänsä hauelle. Silloin Kyllikki
aina riemastut ja hänestä tuntui niin
hyvältä ja rauhalliselta. Äiti oli vielä
kertonut Kyll kille hänen
suojelusenkelistään. jonka Jumala oli pannut häntä
suojelemaan tässä maailmassa. Niin.
enkelin Kyllikki kyllä tunsi, se oli häncjU
ystävänsä; vaikkei hiin aina sitii
nähnytkään.
Kerran kuu äiti oli sammuttanut
kynttilän ja laskeutunut levolle Kyllikin
kanssa, luuli Kyllikki näkeviinsä
enkelinsä. Kun kuu loi lempeätii hoin
lettunsa huoneescn. näytti Kyllikistä kuin
säteilevä olento, jolla oli suuret
valkoiset siivet, olisi seisonut hiilien vuoteensa
ääressä ja katsellut häntä kirkkailla
silmillään. Pikku Kyllikki e: voinut nul
l(uu heti. Iiini > a:in kaL<rh tuoLa -uilo;.—
ta (iletltiia. juk:. mvöskin ; U1tih’Stnii.s:i
liani.. .Jlmäili niin herttaisen lempeästi
kuin vaan ■.-ukclit oivat kutsulla. Sitte
levitti enkeli kauniit, hohtavat siipensä
Kyllikin yli ja tyttönen nukkui nyt
rauhallista lapsen unta. Aamulla, kun hän
lieriisi, istui iiiti hänen vuoteensa
ääressä ja sanoi hymyellen: ..Nousepas jo
tyttöseni, katso kuinka korkealla päivä
uit!- Kyllikistä tuntui niin omituiselta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
