Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
18
uskalsi hän ryömiä esille ja seurata
häntä kaukaa. Vähän siikaa kuljettuaan, sai
hän nähdä pienen in. van [lilkoittavan
pensaiden välitse. Olisikohan tuo
pannukakku talo, joita hän oli kuullut saduissa?
Mummo meni sisään, ja poika hiipi niin
likelle, että saattoi koskea seinään:
vaan se. ei ollutkaan pannukakusta ja katto
oli aivan yksinkertaisesta turpeesta. Tuvan
takana oli pieni vaja, ja sen sisässä
kuuli hän jonkun olennon liikkuvan.
Hänen verensä jäätyi, olisikohan tuo ollut
pesä, jossa velho-akka lihoitti lapsin heitä
sitto syödäksensä ? Hänen piti katsoa
tarkennuin. Ovi oli ainoastaan koukulla
suljettu. Hiili ankasi soti varovasti ja pisti
päänsä sisään; vaan hämmästylisissään
hypähti hän pois: röhkivä ääni kuului
pimeästä ja porsas tuli täyttä vauhtia häntä
vastaan. Hiin heitti oven ia alkoi juosta
metsään, porsas perässä, ja kun mummo
avasi oven ja katsoi, mitä oli
tapahtunut, alkoi hänkin juosta porsaan jälestä.
.la niin juostiin yli kivien ja kantojen!
Hän juoksi kanvan aikaa, ennenkuin
uskalsi katsoa taaksensa, jos voiiun-jnusa
vielä seuraisivat haritit, ia kun hän vihdoin
seisahtui ja katsoi jälkeensä, huomiisi hän
olevansa yksin metsässä. Muija ja
porsas olivat jo kanvan aikaa sitte pnlanneet
tupaan.
Nyt oli hän niin uuvuksissa, että
luinen täytyi laskeutua kivelle lepäämään.
■ lanoissaan oli hiin myös. ja kuu häh oli
tullut suon reunalle, sai hän nähdä
vähän matkan päässä mättään täynnä
punaisia karpaloita. Hiin juoksi niitä
poimimaan, vaan loiskisi hän putosi kylmään,
märkään liejuun. Hän tahtoi peräytyä,
viilin sii ,-vwiiipääu vajosi hän.
Nikitoin ulottui luot,. Ivneii vyötäisiinsä s.si .
I nlsknllisnlln pouni.-iuk?ell« sai Jt5.ii viii
iloin Itiini nretuksi .......... .jonka pii-SlI
äsken "li i-iiinui. ji- -titeu uiui hän koin
piä ylös.
Vaan millaisetta näytti hän nyt!
Kumpikin kenkänsä oli kadonnut ja
vaatteensa’ olivat peitetyt paksulla liejulla. Sitä
paitsi oli hänen niin kylmä, että hampaat
tärisivät, „Oi, eipä rahtuakaan ollut
maailmassa iloa!" arveli hän. ja alkoi itkeä
ja halata kotiinsa. .Jospa hän olisi
löytänyt edes oikean tien, vaan se ei ollut
helppo asia. Hän kulki kappaleen
vasemmalle, vaan sitte luuli hän olevan
paremman kääntyä oikealle, .ja niin hiin
kulki, kunnes hämärä jo ehti. Hänen
pienet jalkansa olivat, haavoissa ja nyt ei
hiin enää ajatellut linnoja ja noiduttuja
prinsessoja, Ei. kotiin, kotiin halusi hän.
Tuskansa eneni sen mukaan kuin pimeä
alkoi vallita. Mitä tulisi hänelle, kun vö
saapuisi? Vielä suuremmaksi oli pelkonsa
tuleva, sen tiesi hän.
Parhaallaan kuu käveli, näki hän
suuren eläimen puiden runkojen välitse
tulevan hänen päällensä hirveällä voimalla. Hän
koetti juosta, vaan voimat uupuivat ja
tuskissaan väänteli hän käsiään ja viskautui
kasvoillensa maahan. Syötäväksi oli hau
joutuva, se oli varma, vaan hän tahtoi
ainakin päästä petoa katsomasta. Äkkiä
alkoi peto haistella pensaissa ja samassa
tunsi hiin sen läähättävän hengenvedon
niskassaan, vaan jnurikun odotti
kuolin-puremaa kuuli hän — iloisen
koiran haukunnan korvissaan. Hän uskalsi
kääntää hiukan päätänsä ja ajatelkaa
luinen ihastustansa, kuu hän huomasi
pelottavan pedon olevan isiinsä jahti-koiran,
hyviin ystiiyänsä ja leikki-toverinsa, joka
kaikella koiran puhuja-taidolla koetti
osoit-iaa iloansa äänillä ja ilveillä. Koiran
pirtistä seurasi metsävahti, joka oli lälieteth
pientä on n en hakijaa etsimään, eikä
hänkään tullin vähemmin iloiseksi, vaikka
likt-minin tarkasteltuaan hämmästyi
surkeaa tilaa, jossa hän löysi pienen herransa.
Käärittyänsä oman nuttunsa Itänen ympii
rilleen. utti metsä-vahti hänet selkäänsä ja
vei Itänen kotiin.
Siitf. niit:". -lit.timiioiu inpiHnni. .• I»
isi.l-li’iiii a’iiio»sUu.ii hionäriii muistoin Kun
Iiii m .«mi) «ui k.it.iii . «li jo piin - j ■. |i» -’-n o. i-ii
hiin mt.■ - . -nii sisään tullessa!-II hän
iti–ki nionet utoliuot kasvot v täpärillään,
kuuli huudahduksia ja kysymyksiä, joihin
hän ei jaksanut vastata. Sitte
pantiin hiin liimpimiiäu kylpyyn .ja hän sai
juoda seljais-keitettä. jonka jälkeen hän
sni maata äitinsä huoneessa. Päänsä
tuntui raskaalta eikä hiin jaksanut Hik-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
