Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-e- 197
tenkiu oli hän aina iloinen. Oli niin
hauskaa, kun sai ansaituksi aivan oman
rahan. — Sillä välin auttoi hän vielä
äitiään, kuten ennenkin. Monesi i tuumaili
hän, miten rahojansa parahiten käyttäisi.
Miten sitä mietti ja mietti, huomasi hän,
ettei hän tahtonutkaan viedä rahojansa
tuohon puotiin, jonka ikkunoissa nuo
monet kauniit kalut olivat hänen silmiänsä
häikäisseet ja joita mieliteolla useasti oli
jäänyt katselemaan. Kuu sunnuntaina oli
kirkossa, kuuli hän puhuttavan
lähetys-toimesta ja silloin syttyi hänessä ajatus:
nöbkä jos annan rahani lähetystoimeu
hyväksi, niin Jumala siunaa sen uiin, että
se tulee jonkun pienen pakanalupsun
hyväksi, ja avaa häuelle tien Jumalan
val-takuutaan." Suloiselta tuntui Liisan
sydämessä, kun hän siihen sai pauna
ensimmäisen oman rahansa.
Toisella kertaa kuu Liisa sai palkan
pusseistansa, sai hän niin paljon rahaa,
että sillä sai ostetuksi lämpimän huivin
äidillensä.
„Oi, kuin se huivi minua lämmittää",
sanoi äiti ensi kerran sitä pitäessään,
„kuu se on oman Liisani lämpimän
rakkauden toimittama."
Vasta kolmannen kerran rahaa
työstänsä saatuaan, osti Liisa jotakin
itselleen. Ja arvaapas, mitä hän silloin osti?
Se oli jotain, jota Liisa kauan aikaa oli
itsellensä toivonut — oman Raamatun.
„01koou se sinulle valo sinun tielläs ja
kynttilä kaikilla poluillas", sanoi isä
lempeästi tyttönsä päätä silitellen, kun Liisa
sen hänelle näytti. „Taivas ja maa
hukkuvat, mutta minun sanani eivät koskaan
hukkaau joudu, sanoo Herra."
Ennen oli Liisa kyllä saanut käyttää
äitinsä Raamattua, ja hän oli tottunut
sitä ahkerasti lukemaan, siksi halusi hän
hartaasti, että aivan omakseen saisi luon
kirjan, joka sisältää elämän kallista sanaa.
Illoin, aamuin eiinenkun levolle laski
tahi ennenknn työhönsä meni, luki hän
muutamia Raamatun lauseita rakkaasta
kirjastaan. Monesti huomasi hän, että
päivän kuluessa sai vältetyksi kiusauksia,
jotka muutoin olisivat häntä voittaneet,
ell’ei Jamalan saita olisi vahvistanut hä-
nen sydäntänsä. Kiitä pnikkojn, jotka
erittäin olivat hänelle opiksi olleet,
merkitsi hän Raamattuunsa pienellä
lyijykynällä tehdyllä viivalla. Sitä sai hän tehdä,
kun kirja oli kokonaan hänen omansa.
Näin ahkerasti työtä tehden ja
Jumalan sanaa elämässään käyttäen seurasi
Liisaa Jumalan siunaus. Hän oli ollut
..uskollinen vähässä" ja senlaisille 011
Jumala antanut lupauksen: „minä paueu
sinun paljon yli."
Nyt on Liisa jo kasvanut suureksi.
Paperipussien tekeminen ei enää ole
hänen toimensa, hän on, näet, nyt suuren
lastenkodin hoitaja. Ahkeruutta ja
taitoa osoittaa häu tässä kuten ennen
pienessä umuitttissaunkin ja niinkuin silloin
tarkoittaa hänen työnsä kanssaihmisten
hyvää ja siihen saa hän aina uutta
voimaa Raamatustaan, joka vieläkin on
hänen paras ystävänsä.
Ennen joulua.
I. Joulupukin salaisuuksia.
fas tämä ennen jouluinen aika
011 oikein kunimalliuen. Kaikki
nyt on niin kovin satumaista
ja salaperäistä. Joulupukki se
on jokapaikassa päivän
sankarina.
Jos vaan lapset iltasilla
itkeä pirahtelevat, sanoo iiiti salaperäisesti:
„älkiiä itkekö; Joulupukki pelästyy eikä
uskalla tulla taloon." Kun taas ollaan
vallattomia, sanoo lastenhoitaja uhkaavalla
äänellä: -olkaahan varoillanne, Joulupukki
katselee ikkunasta, eikä tuo tullessaan
muuta kuin pitkän vitsan, elleivät lapset
olo kilttiä." Heti ovat lapset hiljaa kuin
»hiiret nurkassa", sillä kovinhan
kauhealta näyttäisi Joulupukki ruoska kädessä.
Harva se päivä, etfei meilläkin tapahdu
kaikenmoista kummaa. Milloin pujahtaa
iiiti yksin johonkuhun huoneesen ja
jättää lapset oven taakse. Kun sitten pie-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
