Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
$> 202
siellä oli. Kiiiklci ihmiset olivat niin
ihmeen hartaita ja kuuntelivat niin
tarkasti saarnaa. Ei Matti ymmärtänyt siitä
niin mitään, aika jo rupesi tuntumaan
hänestä pitkältä, siksi rupesi hän
tarkastamaan naapureitaan kirkon penkissä.
Voi tuota toisen tuvan pikku Elsaakin,
kuinka hän kuunteli vakaisena, eikä
huomannut, vaikka Matti nyki häntä huivin
nurkasta: ,,Elsn, Elsa, katso minulla on
uudet lapaset, paljoa somemmat kuin
sinun lapasesi."
Elso katsoi kummastuneena Mattiin,
vaan ei vastannut mitään. Miina sisko
uhkasi viedä Matin ulos, ellei hän olisi
hiljaa.
Nyt oli Matti huonolla tuulella, olipa
oikein suuttunut, vaikk’ei lasten
milloinkaan saisi suuttua. Huulet olivat pitkät
ja otsa rypyssä, joka ei ensinkään sovi
pienille lapsille. Hän nojasi penkin
laitaa kohti ja tuli vähitellen niin
kummallisen raukeaksi; kynttilät alkoivat hyppiä
hänen silmissään ja kohta Matti nukkui.
Viimeiset, sanat, joita hän papin
saarnasta kuuli, olivat : „antokaa Jesus-lapsen
tulla teidän sydämmiinue, niin hän tekee
teidät nöyriksi ja kuuliaisiksi." Nämä
sanat kuuli Matti vielä nukkuissaunkin
ja ne ikäänkuin oikoin kolkuttivat hänen
sydämmelleusä. Ja ihmeellistä: hän näki
enkelin eli lapsen, joka oli maalattu
alttari tauluun, lentävän luoksensa, aivan
hiinen eteensä. Kuinka tuo lapsi oli
kaunis, ja pilvi, joka sitii ympäröi, niin valkea
ja kirkas. Mutta ihmeellisintä kaikesta
oli tuon lapson katse, sen silmät olivat
niin lempeät ja rakkautta täynnä ja niin
ihana hänen äänensä, kun puhui: ,,Anna
minun tulla sydämmeesi! Etkö tunne
minua? Minä olen Jesus.’’
Matti tunsi, että jos hän valitsisi tuon
lapsen ystäväksensä, niin hän varmaan
oppisi hyväksi ja kuuliaiseksi.
Nyt laulettiin kirkossa ilmnata
jouluvirttä. Matti lieriisi. Kaikki ihmiset
olivat niin iloisen ja rauhallisen näköisiä ja
Mattikin oli niin iloinen. Miina siskon
ja pikku Elsan silmät loistivat niin
kauniisti.
Siitii päivästä saakka oli Matti kuin
toinen lapsi. Hän oli aivan kiltti, nöyrä
ja kuuliainen. Hän tunsi, että Jesus,
jonka hän joulukirkossa unessa oli nähnyt,
silmillään seurasi häntä. Jos hän oli
hyvä, tiesi hän niiden lempeästi loistavan,
vaan joka kerta, kun hiin oli ollut paha,
näki hän niiden surullisesta itseään
seuraavan ja oli kuin hiin olisi kuullut
äänen: „etkö tunne minua? Etkö tahdokaan
minua ystäväksesi?"
Mitä suuremmaksi Matti kasvoi, sitä
enemmän kasvoi rakkaus Jesukseen
hänen sydämmessään. Jesus oli tullut
hänen ystäväkseen, siksi oli hän oppinut
välttämään painia ja tekemään hvviiii.
S. G.
Ennen joulua.
III. Miten meidän lapset pääsi viii
Joulupukin kodissa käymään.
Jannuhan olla! Eräänä päivänä
tapahtui jotain oikein erinomaisen hauskaa.
Juuri kun lapset olivat päässeet koulusta,
kuului aisakellon kilinää pihalta. Musta
tamma pyörähti portaitten eteen,
kyytipoika juoksi sisälle, sanoen:
nNyt. 011 hevonen valjaissa; ovatko
lapset valmiit lähtöön?"
.,Mihin?" huusivat kaikki uteliaasti ja
äiti saneli ystävällisesti: ..Pukekauhan
kiireesti päällenne, niin pääsette ajelemaan."
Nytkö ilo nousi! Eivätkä olleet turkit
nyt liian raskaita, eikii töppös-saappaat
ahtaita. Anua kun vähän vaan auttoi,
olivat kaikki pukeissa. Riemuiten sitii
nyt mentiin kyytipojan perässä portaitten
eteen.
„Onnea matkalle!" sanoi iloisesti äiti.
,,Kiitos, kultainen äiti!" vastasivat
lapset ja yksr kaks’ oltiin reessä.
Aika luikua sitä nyt mentiin metsään
päin. Kauniita olivat kuuset siellä
valkeissa vaipoissaan. Näytti kuin olisi
koko metsä ollut täynnä komeita
lumilinnoja ja korkeita kirkkoja. Kelpasipa
katsella noita uljaita pylväs-salia!
Ihastuneina katselivat lapset kuusia,
kunnCs tultiin lähelle Paasuvuorta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
