Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-S> 206 o—
oksat täyteen omenia; rusinoita runsahasti
ripustetaan rilimnsilla; korukuoret
kon-velititkin kuusta tuota koristavat. Koht’
on kuusi koristettu, soreaksi sorea saatu.
Kuka soihdut sytyttäisi, kynttilöihin
tulta tuopi?
Kaikki lapset kauniliisti istuvat oven
edessä. Tarkoin tuossa tähystävät, koska
uksi aukeaisi.
Kuuluvi kolkutus kolea, eri ääni
eteisestä, jalan nstunto kamala.
Kuka lienee tullutkana, saapununna
saapasniekka? Joko lienee joulupukki
otolliseen astununna, vaiko peikko
Paasu-vuoren pirttikimme pistäuynnä?
Jopa ovi aukeavi. Sisään astuvi
sali-hin ukko uhkean näköinen, konttiselkä
kummallinen.
Aino äänelieu älähti, Väinö vinkui
vimmatusti; vaan ei pelkää Lauri tuota,
eikä Vilho viernstele. Tietävät pukin
olevan, arvelevat antajaksi.
Tulta tuopi äsken tullut, sytyttääpi
sirot soihdut, päreliellä pisteleepi.
Ivirkka-hast i paistaa kuusi, näre hohtaa loistavasti.
Etehiseen poistuu pukki. Kohta
jälleen palajaapi.
Nytpä pukki antimia jakeleevi
runsaina. Aino saapi nuken sievän, Vilho
varsan varsin virkun; Helmi heittänen
lie-pulcka, lialle hame harmahtava, sekä
väs-ky vahavaate. Suksi-miesi, mei’än Lauri,
saihan pieksut pitkä varret; Väinö,
veitikka vireä, keilipeliu kelvollisen.
Riemu raikuu raikkahasti: ilonou ou
on illan vietto.
Aino pnkin ystäväksi ensi lahjalta
rupesi. Väinö vielä vieraliastu lahjan
tuojaa tarkastaapi.
Pukki ukko tuttavasti tarjoi kättä
poikaselle, kouraa kauniisti kurotti. Väinö
väistyi vieraau tieltä, taakse pöydän
pii-loittihe, alle pöydän taivuttihe.
,,Alä pelkää, Väinö parka", täti tuohon
lohduttavi. „Eipä lieno outo tämä hyvä
lahjan tuoja, eikä kaukaa kotosin,
nurja-turkki, kontti-niekka. Tuolin takaa pöydän
alta, penkin päästä, arvelutta lähe, lapsi,
lähemmäksi! Hyv’ on ukko joulupukki,
liiatenkin pienoisille, varsin meidän
Väinöllemme!"
Väinö kömpii pöydän alta helman
suojahan tätinsä. Tuosta peloin pilkistävi,
katselevi kainostellen.
Pukki nostaa naamnria, parran poistaa
poskeltansa.
Jopa kirkuvi ilosta Väinö poika
virkeästi. Tuntevi Pekaksi tuota, ymmärteli
ystäväksi.
„Etpä ookkaan joulupukki" Väinö
väitti viisahasti.
Pekka poika, paimentaja, tiesi tuohon
todistella:
„Kiire oupi itsellänsä: lähti pukki
muille maille, lasten muittenkin tuville
levittämään lahjojansa. Heitti konttiusa
minulle, lainas’ vielä turkki n sakin, käski
lahjat lahjotella, virkaa pukin toimitella.
Lupas käydä toisen korran, pistäytyä
vuoden päästä, jos on kiltit kaikki lapset,
Väinö poika olletikin."
A_nnin joulu-aamu,
,aivas oli peitetty pilvillä,
joitten välistä kuu vaan silloin
tällöin pilkisteli. Se ehkä oli
nureissaan siitä, että ihmiset
näyttivät niin vähän sen
valosta huolivan, sillä kaikkialla,
•"J kartanoissa kuni köyhimmässä
mökissäkin, paloi kynttilöitä ikkunoissa.
Mutta eipä se ollutkaan nureissaan:
olihan tänään joulu-aamu; nuo pienet,
kimaltelevat tähtöset ihmisten matalissa
majoissa olivathan ne S3*tytetyt saman
Herran kunniaksi, jota kuukin vuosituhansina
taivaan kaarta kiertäessään oli ylistänyt
kulkien tuolla ylhäällä, taivaan kirkkaissa
sini-tuvissa. Nuo pilvet, jotka, milloin
kokonaan peittäen sen ystävälliset kasvot,
estivät sitä näkemästä, milloin taas
hetkeksi hajoten, sallivat sen katsella maan
lasten joulu-iloa, ne olivat ehkä vaan
kyyneliä, jotka vierivät sen silmistä, kuu
se ajatteli, kuinka harvoin ihmiset tuolla
alhaalla muistavat kiittää ja kunnioittaa
Häntä, joka niin rakasti maailmaa, että
Hän lähetti ainoan poikansa sitä
pelastamaan. — Tänä aamuna kumminkin
kaikkialla hankitaan lähtomääu kirkkoon Hau-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
