Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
207 <5-
tä ylistämään, lapsetkin otetaan mukaan.
Jo viikkokausia on moni heistä ikävöinyt
tätä päivää, se on koko pitkän syksyn
kuluessa ollut heidän tärkein puheaineensa.
„Jouluna pääset, kirkkoon, jos nyt livet
ahkerasti", niin kehoitti syksyn kuluessa
äiti kirjan ääressä väsynyttä poikaansa
ja seitsenvuotisen silmät kirkastuivat
jälleen ja uudella innolla oli hän tarttunut
aapiseensa.
„ Jouluna monemme kirkkoon", niin
kuiskataan loistavin silmin lasten joukossa ja
vanhin sisar, joka viime
jouluaamunakin oli kirkossa ollut, kertoo muille
lukemattomista. kynttilöistä, juhlallisesta
veisusta ja ylevästä saarnasta, joka ilmoitti,
miten Jestislapsi oli syntynyt Betlehemin
seimessä.
Nyt on tuo toivottu päivä vihdoin
tullut. Kiireesti kaikki valmistauvat
matkaan ja kohta kiitää yksi reki toisensa
perästä, kellojen iloisesti helistessä,
kirkkoa kohti.
Joutukaa, lapset, joutukaa, isä
odottaa", muistutti rouva Helminen
pienokaisiansa, jotka juuri pukeutuivat,
lähteäksensä kirkkoon.
„Nythän olemmekin valmiit", vastasi
Aino, vanhin lapsista. „Hyvästi nyt, äiti
kulta, me kyllä muistelemme sinuakin
kirkossa, hyvästi, pikku siskorukka, —
mutta kali, onhan Anni jo uudelleen
nukkunut!" Heittäen hellän silmäyksen
pieneen vuoteesen, jossa sievä,
keltakiharai-nen tyttönen vielä lepäsi, seurasi äiti
lapsia ulos pihalle; isä nosti heidät rekeen,
tarttui itse ohjaksiin ja kohta ajoivat he
metsän läpi, jossa lumitähdet kimaltelivat
puitten oksilla.
Kotona oli kaikki nyt niin hiljaista.
Aiti, luullen pikku Annin nukkuvan, ei
tahtonut häntä häiritä, vaan meni
huo-noesonsa ja alkoi lnkoa päivän pyhää
evankeliumia.
Mutta Anni ei nukkunut. Hän oli vaan
painanut silmänsä umpeen, etteivät äiti
eikä siskot näkisi, kuinka kyyneleet
tuu-keusivat. niihin, kuu mnut iloisesti
valmistuivat lähtöön. Kymmenvuotias Anni
oi ollut, koskaan ollut jouluaamuna
kir-Hän oli usein ollut kipeä ja kun
terveytensä oli niin heikko, pelkäsivät
vanhemmat, ettei hän kestäisi
kirkko-matkaa aikaisena talvi-aauiuna. Tänä vuonna’
oli Anni kuitenkin toivonut pääsevänsä
kirkkoon ja hänen vanhempansa olivatkin
luvannut, että hän pääsisi sinne. Vaan
muutamia viikkoja ennen joulua Anni sairastui
kovaan kuumetautiin. Monta yötä oli äiti
valvonut hänen vuoteensa vieressä. Nyt
näytti hän kyllä olevan parantumisillaan,
unitta tohtori — tuo vanlui, ystävällinen
tohtori, jota Anni ensin oli niin kovin
peljännyt hänen pitkän, harmaan partansa ja
hiukan ankaran katsantonsa tähden — hän
oli sanonut, ettei Anni vielä moneen aikaan
saisi mennii ulos. Niin oli hänen
täytynyt jäädä äidin kanssa kotiin’, kun muut
siskot menivät, kirkkoon. Yksin jäätyään,
kuunteli hän vielä hetken kellojen kilinää;
kun sokin vaikeni, kätki luin kasvonsa
tyynyyn ja itki.
Aiti oli opettanut, pikku Annille paljon,
jota moni vanhakaan ei aina tiedä. Hän
oli kertonut Annille, kuinka Jumala on
rakastanut ja vieläkin rakastaa syntisiä
ihmisiä, kuinka Hän antaa heille paljon
hyvää silloinkin, kun ho rikkovat Hänen
käskyjänsä vastaan, mutta kuinka Hän
hellimmäii huolen pitää niistä, jotka
Häntä rakastavat ja Hänen käskyjänsä
pitävät. Anni oli oppinut ymmärtämään, että
surut ja murheetkin ovat .lumuluu
rakkauden osoitteita, sillä niiden tarkoitus on
saattaa ihmisiä lähemmäksi Häntä, heidän
taivaallista Isäänsä. Äiti oli opettanut
Annia rakastamaan tätä Jumalaa ja
olemaan kiitollinen Hiinen lahjoistaan.
Eräänä aamuna, kuu taudin tuskat
olivat helpommat’ ja Auni heräsi
terveellisestä unesta, silloin oli iiiti, laskeutuen
polvilleen pienen vuoteen viereen, hartaasti
kiittänyt Jumalaa, rukoillen, että Hän
auttaisi Ännia käyttämään vasta saavutettua
terveyttänsä Hänen kunniakseen, ja
sy-dämmestään oli Anni yhtynyt äidin
rukoukseen. Tuon tapauksen muisti Anni
nyt niin selvään. Hän muisti, kuinka
paljon hyvää Jumala oli osoittanut
hänellekin, Hän oli lieventänyt häneu
tautinsa, Hän oli antanut hänelle oman,
kalliin kodin, rakkaat vanhemmat, armaat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
