Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—S> o <3–
sensa ja lapset peljästyivät kovasti,
luulivat todellakin suden lähenevän. Vaan
näkyi sokin poikia pelkäävän ja pötki
pakoon. Sillä tavoin siitä pulasta päästiin.
Kasvion kerääminen jo melkein oli
unohtunut, vaan näkiväthän kuivettuneita
kanervan oksia pilkistävän lumen alta;
niitä nyt pistettiin säiliöön ja vähä
sammalia lisäksi. Luulivat nyt saaneensa
oiva saaliin.
Mättäät olivat hyvin märkiä, niin että
saappaat aivan vettyivät.
Jo rupesi nälkäkin tulemaan ja olisi
poikien tehnyt mieli kotiin lähteä. Mutta
missä maailmassa se koti nyt mahtoi
ollakaan? Sitä eivät Erkki ja Paavo euää
tienneot.
Oikein jo tuntui levottomalta. Mitä,
jos eivät milloinkaan enää kotiin löytäisi ?
Olisi tehnyt mieli itkeä, mutta eihän
Kaarlo-velikään koskaan itkenyt..
„Onkohan täällä karhuja?" Erkki kysäsi.
/raitaa olla!" Paavo sanoi. Tuskin
oli hän sen sanonut, niin kahisi pensasto
heidän läheisyydessään ja vilahdukselta
n&kivät he jotain mustaa liikahtavan siellä
päin.
Molemmat pojat säikähtivät, kovasti.
Paavolla tosin oli keppi kädessä, mutta
jos se karhu ei hänen kepistään
kuolisikaan.
„011aan nyt vaan hyvin hiljaa, ettei
karhu meitä huomaa", sanoi Erkki.
Kauvan istuivat ho iiänetönnä aivan,
vaan heitä rupesi vilustamaan vihdoin ja
he tuumivat taas jatkaa matkaansa.
Samassa kahisi pensasto uudestaan ja pojat
jäivät kauhistuneina paikalleen. Mikä
heidät nyt perisi? Voi jospa eivät
ollenkaan olisi lähteneet tänne ja vielä
vanhempien luvatta I — Mutta mikäs nyt
auttoi!
Pensasto kulusi taas ja jotain mustaa
kohosi maasta.
Nyt Erkki ei enää voinut pidättää
itseänsä, vaan rupesi huutamaan täyttä
kurkkua.
Paavokin seurasi esimerkkiä.
Samussa kuulivat ho tutun äänen:
„No pojat, mitenkä to tänne olette
joutuneet?’’
Siinä seisoikin heidän oma
Kaarlo-vel-jeusä, joka pensastossa oli istunut ja
katsellut sammalia, joita hän sieltä löysi.
Häntä sitte Erkki ja Paavo karhuksi
luulivat.
Hiukan hämillään kertoivat Erkki ja
Paavo Kaarlolle, miten heidänkin oli
aikomus kasvia etsiä.
Kaarlo otti sitte poikia kädestä ja
talutti heitä kotiin päin. Kovasti
väsyneinä ennättivät lre metsän rajalle,
maantielle saakka. Siellä sattui juuri
pappilan renki-Pekka tuomaan myllykuormaa,
ja ei nyt ollut muuta neuvoa kuin panna
pojat istumaan myllykuormalle, koska
olivat kovin väsyksissä ja sitten vihdoinkin
saapuivat he kotiin. Äiti oli jo ollut
kovin säikähdyksissä heidän poissa
olostaan.
Nälissään, väsyksissään ja saappaat
läpimärkinä olivat sitte poika-parat kovin
kurjan näköisiä. Kovan yskän he saivat
sitten vielä lisäksi.
Toista kertaa he eivät enää lähteneet
yksin ja ilman lupaa kulkeinaau metsään,
vaan kysyivät aina ensin vanhempien
mieltä asiassa.
Kalastaja jaMnen vaimonsa.
Satu viidessä näytöksessä.
HENKILÖT:
Pekka, kalastaja.
Kirsti, hänen vainionsa.
Haltijatar.
Bertha, seuranainen.
Brunhildtt
Agatha
Miliisteri loistokaan.
Eräs palvelija.
Ensimäinen näytös.
Kalustajan mökki. Kirsti kantaa
puuro-kupin pöydälle.
Kirsti: Pekkaa ei kuulu eikä näy.
Puuro jo jähtyy. Ehkä hän on
saa-uut oivalailltt kaloja ja on heti käy-
hovinaisia,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
