Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
6
nyt niitä kaupittelemassa. Hyvä on!
hän tuo paljo rahaa mukanaan ja
meidän ei sitte tarvitse joka päivä syödä
puuroa,
Pekka: (tulee mökkiin ja laskee
verkot lattialle oven viereen):
Hyvää päivää, Kirsti!
Kirsti: Jumal’antakoon! — Tuofckos
paljo rahaa, Pekka?
Pekka: En paljoa; kaloja tuli
huonosti. Mutta onpa sinulla ]muroa
pöydällä. Tänään saamme siis syödä
kylliksemme, ja huomenna menen taas
kalastamaan; ehkä silloin paremmin
onnistuu.
Kirsti (itkusuin): Niin, kyllähän se
sinulle kelpaa ja sinä olet kaikkeen
tyytyväinen, mutta minun ei tee
mieleni jok’ainoa päivä puuroa syödä,
tahdon joskus paistiakin.
Pekka: Köyhäin ei riitä- paistia syödä.
Kirsti: Miksi olemme köyhiä?
Löytyyhän niin paljo hyviä haltijattaria,
jotka antavat lahjoja ihmisille.
Naa-purimmekin 011 saanut haltijattarelta
koko kasan kultaa ja on tullut
rikkaaksi mieheksi: hän omistaa monta
suurta taloa.
Pekka: Ahkeruus kovan onnen
voittaa, ahkeruus unenkin estää.
Kullallansa hän ei olisi niin pitkälle
päässyt: toimi ja työ sen teki.
Kirsti: Olon minäkin työtä tehnyt,
mutta nyt en tee enää niin mitään:
tahdon ensin samanlaisen talon kuin
naapurilla 011.
Pekka (huoahtaa): Jos edes
sittenkään olisit tyytyväinen! Minulle
maistuu puuroinkin hyvältä.
(Hän istun pöydän ääreen, ottaa
lusikan kaapista ja alkaa syödä).
Kirsti (katkerasti itkien): Mutta minä
en huoli puurosta. Minä tahdon tulla
suuren talon emännäksi!
(Haltijatar astuu sisään).
Haltijatar (Kirstille): Miksi itket?
(Kirsti poliist}’}-, vaan toinnuttuaan
heittäytyy hän. polvilleen haltijattaren eteen.
Pekka hypähtää «ainoalleen, lusikka
putoaa hätien kädestään).
Kirsti (nyyhkyttäen): Oi, kaikkein
armollisin rouvani, tai ylhäinen
halti-jatarneiti, minä pelästyin niin kovasti,
minä itken, - itken siksi, että — että —
Pehk(i: Että hiin oi huoli puUroa syödä.
Haltijatar (hytnyelleni: Eikö se
maistu sinulle?
Kirsti (nousten seisoalleent: Oi,
armollinen hyvä rouva! Älkää luulko,
että olen tyytymätöin, mutta — mutta
minä tahtoisin niin mielelläni syödä
mvös — paistettua makkaraa.
Haltijatar: Etkö enempää
halaja-kaan? (Hän pistää kätensä huntunsa
alle ja nostaa sieltä makkaran pöydälle.)
Tuossa on sinulle makkara.
Kirsti (kuiskaa Pekalle): Tässäpä 011
nyt yksi niitä hyviä haltijoita, joista
olen puhunut sinulle. Häneltä
saamme vielä paljo muutakin. (Ääneen
kääntyen hnltijattareen): Kiitoksia, vaan
— vaan — en ainoastaan makkaraa
toivoisi, vaan m}’ös pienen talon!
Haltijatar: Vai niin, talonko?
Kirsti 1 kiireesti): Ja tarhan, jossa olisi
kanoja, hanhia, kyyhkysiä.
Haltijatar: Hyvä on.
Kirsti: Tarhan takana navetta ja
navetassa lehmiä ja lampaita.
Haltijatar: Lehmiäkö ja lampaita?
Kirsti: Myöskin pari vuohta ja
neljä lihavaa sikaa.
Haltijatar: Hyvä, hyvä.
Kirsti (hyvin kiireesti): Navetan
vieressä puutarha, hyvin suuri puutarha,
jossa olisi paljo hedelmäpuita ja
marjapensaita.
Pekka (nykäsee Kirstiä liiasta 1:
Taukoa, taukoa jo, Kirsti. Sinä
vaadit Liikoja.
Haltijatar: Kirsti, sinun toivomuksesi
toteutuvat. Pekka, ota verkkosi, lähde
merelle ja laske pyydyksesi veteen.
Odota sitte siksi, kunnes suuri kampela
pistää päänsä vedenpiunan yli. He 011
haltija-maailman kuningas, joka voi
muuttautua minkälaiseksi hän vaan
haluaa. Silloin virka hänelle:
„ Kuule, kulta kampela.
Haltijoitten haltija,
Meijäu muija ei tahdokaan
Kuten mie seu tahdon vaan".
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
