Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 23 —
Viides näytös.
(Kiisti ja Pekka ryysy-isissä vaatteissa.
Kirstillä 011 kerjäläissauva kädessä.)
Pekka: Tässä nyt nähtiin! Minä taisin
seti aavistaa, että kampela suuttuisi.
Kirsii: Mc onnettomat! Oi, missä ovat
kauniit vaatteeni ja missä kaikki loisto
ja komeus?
Pekka: Minä lähdin vapisten meren
rannalle: vesi kuohui ja mustat laineet
vaahtosivat. Minä huusin tuskaa täynnä
niitti sanoja, joita haltijatar minulle
opetti. Silloin sukelsi kampela aivan
kamalan näköisenä meren pohjasta: hän
oli tumman harmaa, ja hiiueu kielensä
tulipunainen. ..Mitä hiin sitte tahtoo?"
kysyi hän käheällä äänellä. Oi, sanoin
niinä, tuskin voin sitä sanoa: Itiin
tahtoo tulla itse Luojan kaltaiseksi.
Rä-miihdys! Ukkonen jyrisi ja salamat
leimahtivat. Mimi kaaduin maalian, ja
kun jälleen toinnuin ja tulin tänne, oli
poissa luinamme, palvelijamme, ja me
olimme molemmat ryysyissä.
Kirsti: Nyt olemme kerjäläisiä.
Pekka: Niin, Kirsti, nyt on kädessäsi
kuninkaan valtikan asemesta
kerjäläissauva.
Kirsti: Nyt käsitän, että olen
kovuuteni ja tyytymättömyyteni kautta tämän
onnettomuuden ansainnut. (Tuskalla). Oi,
minua kurjaa, onnetonta! Mitenkä voin
saada auteeksi-autamustu? (Hän lankee
polvilleen, kasvot vasten maata; Pekka
nostaa kätensä rukoellen ylöspäin.)
i Esirippu lankee.)
(Loppu).
Emma Äidillensä.
i Franzen. |
MaltUtvetko tiilisen’.
Taasen Emnias jättää?
Emma parka itkit»
Ai lm nn’ sitten viettää.
.Jenni/ hellii viikkeaati.
Hetki hoitaja ansa.
Emman ilo aina ra n»
Aili armaitansa.
.iiii kulta! ainiaan
Täällä kalasella
Olla saat sii; mene mun!’
hcnm suo suli’ Emma.
Alä iiili huulikaan
Em mau kyyneleistä!
Sinalelman kun sutta saan.
Don jo Ijjj/h/viiisnä!
Vielä pienen hetkisen
Ikkunassa itken.
..Aili jialaa jältehen,"
Bcllrill Ioniini sitten.
.Jennyn kanssa leikkien
Sokkosilla käy m me.
Kunnes lielmass’ unosen
.iiii kullan näemme.
I’aan kuu päivyt kultainen
Nousee hiiroselle;
R.ieiintiMme im- iloiten
Aiiliu ruotuhelle.
Tli. II.
Mietteitä.
tn ’.jlä sano kaikkea, mitä tiedät, vaan
tiedä kaikki, mitä sanot.
lhmiuen, jonka sydämmessä asun
todellinen jumalanpelko, on ktini aurinko, joka
valaisee ja lämmittää, vaikka hän ei
puhukaan.
Pidä huolta ruumiistasi, vaan ei sillä
lailla, kuin olisi se sinun sielusi.
Elä imartele ketään, äläkä anna
kenenkään sinua imarrella.
Elä arastele ketään niin paljo kuin
itseäsi. Sydäiumessiimine asuu tuomari, joka
ei petä, ja jonka äänestä meidän tulee
enemmän välittää kuin koko maailman
suosiosta. Päätä, ettet tee mitään hänen
tahtoansa vastaan. Alussa hän puhuu
vaan hiljaa ja tavailee sonoja kuin
taitamaton lapsi, mutta jos et hänen taitamat-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
