Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 2fi
Kalastajapoika.
(Satu fouerbai-lrilta.)
|lipa kerran eräs köyliä
kalastajapoika, joka asui meren
rännällä. Hänen majansa oli
autiolla liiekkatasangolla. Maan
puolelta näkyi kukilla
peitettyjä kukkuloita, vihannoivia
puita ja niittyjä.
Päivällä istui nuori kalastaja lunnittain
meren ranuallu, verkot olivat hänen
vieressään hiekalla. Hänen kätensä
lepäsivät, hänen sylissään ja hän huokasi
raskaasti: „Oi, jos öisin kuninkaan poika!"
Monta vuotta sitten, kun kalastajapoika
vielä oli pieni lapsi ja leikitsi rannan
kirjavilla kivillä ja näkiukengillä, oli meri
kuiskanut hänen korvaansa erään laulun
ja tuo laulu oli lierättiinyr lapsessa
kaipauksen.
Ääretön meri kuohui päivä päivältä ja
vuosi vuodelta; ja lapsi varttui ja vuosien
ohessa eneni hänessä kaipauskiu. Ja
niinkuin lapsi kerran kuunteli, niin
kuuntelee nyt nuori kalastaja meren väsymätöntä
kohinaa ja yhä uudestaan täytyy hänen
huoahtaa: „Oi, jos öisin kuninkaan poika!"
Sillä ihmeellisesti kaikui laulu laineista
ja kertoi kristallipalatseista ja viehättävistä
koralleista, kaloista, jotka loistivat kullasta
ja purppurasta — kummallisesti puinti
laulu meren hopeahapsisesta kuninkaasta;
mutta kauniimmaksi kaikkia ylisti se
ihanaa kuninkaan tytärtä ja siitä kuiskaili
meri lakkaamatta.
Ja kun nuori kalastaja illalla väsyneenä
lähtee meren rannalta ja menee majaansa,
heittäytyy hän olkivuoteelleen, ja
ennen-kun hän sulkee silmänsä, pääsee vielä
syvä huokaus hätien rinnastaan: „Oi, jos
öisin kuninkaan poika!"
Kuinka yksinäinen 011 yö tuolla ulkona
liiekkatasangolla. kuinka yksitoikkoisesti
kuohuvat aallot ! Mutta alhaalla meren
pohjassa 011 niin loistavaa ja kirkasta, siellä
kaikuvat kristallipatsaat; palatsin
kynnyksellä istuu ihana kuninkaan tytär, kasvot
valkoisten käsien peitossa ja huokaa: «Oi,
jos öisin k alasta ja tyttö!"
Hänen isiinsä, meren kuningas, jolla 011
hopeaiset kihnrat ja jonka parta valuu
alas hohtavana kuni meren vaahto, 011
heittänyt meren vihreän vaippansa hartioilleen:
hän näkee lapsensa istuvan ja valittavan
siinä ja pudistaa kiharaista päätänsä,
sitten ottaa hän kultakanteleensa, istuu
vastapäätä tytärtänsä ja rupeaa laulamaan
niin ihmeellisesti, että laineet ylt’ynipäri
ilosta riemuitsevat ja tanssivat ja
laulavat.
Kuninkaantytär kohottaa pientä
päätänsä ja sanoo: ,.Laula vaan uudestaan
tuo laulu kaukaisesta maasta, sen
auringosta, sen kuusta ja kalastaja-lapsesta."
Isä lauloi: „Kaukaisessa maassa, lapseni,
lepää meri kesytetyn jalopeuran
kaltaisena ja uinailee. Pääsi yllä aaltoilee
il-inameri, se 011 niin tummansininen,
lämmin ja vieno — sitä sanotaan taivaaksi
tuossa maassa.
.Ja keskellä ilmamerta kulkee suuri,
hiljainen tuli: se on valveilla koko päivän,
ja illalla vaipuu se purppuranhohtaviin
aaltoihin. Aurinko 011 sen nimi tuossa
kaukaisessa maassa.
Ja kun tuli on sammunut ja
purppuran-loiste lakannut, silloin muuttuu luonto
ylt’-ympärillä pimeäksi ja hopeavenonen uipi
aivan hiljaa ilman airoja ja purjeita
ilina-uiereu poikki. Ja monet tuhannet helmet
välkkyvät ympärillä ja valaisevat sitä,
jott’ei se eksyisi. Se 011 kuu tähtineen.
Ihmeellisiä näkinkeukiä .on tuossa
kaukaisessa maassa; ne tuudittavat itseään
viheliäisessä laaksossa ja tuoksuvat
hyvältä: ne ovat kukkia. Useat leijailevat
siivillä ilman läpi ja laulavat: ne ovat
lintuja. Kauniit esineet, jotka ovat
vihreät niinkuin minun vaippani, suojelevat
niitit varjossansa: ne ovat puita tuossa
maassa.
Lähellä merta vankalla maapohjalla
seisoo maja, siiuii asuu kalastaja-lapsi: hänen
on auringon ja tähtein loiste, hänen 011
lintujen ja kukkien ihanuus, hänen on
avara maa!"
Kuningas vaikeni. Alaspainunein päin
istui hän pidellen kanteloistansa: sormet
vaipui hiljaa alas ja hän nukkui.
Silloin nousi kuninkaau tytär, irroitti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
