Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 27 —
hiljaa suuren näkinkeugän, joka oli
kiinnitetty oven vieressä olevaan pylvääsen;
hän tiesi tuskin itse, mitä hän tahtoi,
a^toi laivansa mennä laineisiu ja ohjasi
sitä sitten hitaasti ylöspäin.
Laineet, kävivät yht’äkkiä niin
rauhattomiksi ja loistivat eriskummallisessa
valossa; nyt. jakaantuivat ne ja kosteana
sukelsi tyttönen esiin.
Korkealla hänen päänsä yli paloi
valkea; se lähetti kuumia säteitä luinen
päällensä. Mutta meren yli riippui mustia
aaltoja, synkkiä ukkosen pilviä, jotka
raskaasti vierivät eteenpäin; kamalalta ja
tuskalliselta tuntui, kun ne tulivat yhä
lähemmäksi: jo peittivät laineet tulen, jotta
yltymp&ri tuli yö. Mutta mikä kauhea
kohina nyt kuuluu?
Kaukaa syöksyi esiin tulinen hevonen,
sen päällä istui ratsastaja, joka oli
välkkyvän valkean kaltainen ja tulenliekkinä
liehui hänen kiharansa tuulessa. Oikealla
kädellään heilutti hän tulista, välkkyvää
miekkaa. Kovalla kohinalla yhtyivät
hänen takanansa pilvet, jotka hän oli
hajottanut ratsullaan ja miekallaan. Tultuaan
kuninkaan tyttären kohdalle, seisautti liän
ratsunsa. Taivas, maa ja meri leimusi
heleässä loisteessa. Hän kumartui
alaspäin ja puhui, ja hänen äänensä kaikui
kuin myrskyn kohina: ^Merenkuninkaan
tytär, ole tervetullut: toivosi täyttyköön
vhtä nopeasti kuin muutan yön päiväksi!"
Kuninkaan tytär tunsi, miten hänen
tulinen katseensa tunkeusi hänen
syvimpään sydämmeensä, ja seuraavassa
silmänräpäyksessä seisoi hän köyhässä
kalastaja-tytön puvussa meren rannalla.
Meri kohisi kovasti ja aallot vierivät
pois rannalta. Syvyydestä tunki esiin
kanteleen soitto. Hän tunsi isiinsä äänen,
joka liitusi hänelle, ja kuohuvat aallot
sekaantuivat, ääneen, niin että ääretöu meri
ylitvi sanoihin, joita isä lausui:
,,Mene sinne, sinä olet vieraassa maassa,
sinä saat viipyä siellä. Mutta jos joku
maan poika pyytää sinua vaimokseen, niiu
saavuttavat kylmät aallot sinun ja
vetävät sinut kanssansa, sillä sinä olet
meidän uiuauime ikuisesti!
Kauhu valtasi kalastajatytöu, kuu hau
kuuli laulun .ja näki luerenvirran
väistyvän edestänsä. Myrsky raivosi
hirmuisesti. Kalastajatyttö juoksi rantaa pitkin,
löysi majan ja koputti hiljaa ovelle. Siellä
sisällä istui kalastaja nojaten päätä
käteensä.
,, Kukahan on tuolla ulkona tässä
kauheassa ukkosen-ilmassa?u sanoi hän.
Koputettiin toistamiseen, hän aukasi
oven, ja kas! kaunis kalastajatyttö seisoi
hänen edessään. Hän sanoi:
„Saanko jäädä luoksesi?"
Kalastajapoika käski hauen istua
puiselle rahille. Tyttö istui siilien ja nojasi
päätänsä seinään.
Ulkona raivosi ukkosen-ilma, meren
aallot kohosivat pilvien tasalle. Vihdoin
asettui myrsky. Kalastaja aukasi oven ja
tyttönen astui ulos; poika seurasi häntä.
Meri loisti kullasta ja purppurasta ja
aurinko säteili kuni valkea, kukat
tuoksuivat niin hyvältä ja koko luont-o oli niin
virkeä.
Silloin kirkastuivat kalastajatytön
kasvot. Hän levitti käsivartensa, riensi
meren rannalle, otti vaahtoa valkoiseen
käteensä ja koski sitä huulillaan.
„Isä," huudahdi hän, „ niinä katselen
sitä, josta sinä lauloit! llmamerta,
aurinkoa ja eläviä näkinkenkiä! Sinä lauloit:
.,Lähellä meren rantaa vankalla
maa-perustalla seisoo maja, siinä asuu
kalasta-jalapsi. Hänen 011 auringon ja tähtein
loiste, hänen on lintujen ja kukkien
ihanuus, hänen on avara maa!"
,.Tuolla seisoo se maja," sanoi
kalastajapoika, joksi katseli häntä hellästi, „ju
minä olen kalastajalapsi."
He menivät mereen pistävälle
kallioiselle niemekkeelle ja istuivat siihen.
Kalastaja-poika heitti verkkonsa
mereen. Mutta kas, se tuli niin raskaaksi,
että hän töintuskin jaksoi vetää sen ylös.
Verkon pohjasta loisti jotakin niin
ihmeellisesti.
„Voi,u huudahti tyttö, ,,nuo ovat
kuninkaan kanteleen kielot! Isäni on särkenyt
sen, hän on suruissaan minun tähteni!"
,.Onko sinun isäsi meren hopeahapsi
lieu kuningas?" sanoi kalastaja, „ja oletko
sinä se ihana kuuiukuau tytär?"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
