Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
- 28 —
Mutta tyttö rupesi itkien sovittamaan
sormillaan kanteleen kieliii toisiinsa: ja
kun kuu oli lähellä laskuansa, oli hänen
polvillaan loistava kultalevy, jonka hän
oli muodostanut kanteloisen kielistä. Hän
raapaisi eräällä kivellä valkoista
käsivarttansa ja kirjoitti verellään kultalevylle:
,.Isä, aseta kielet kanteleesen, älä
milloinkaan enää riistä niitä irti, sillä sinä
särjet sydämmeni. Minä olen kaukaisessa
maassa, minun 011 auringon ja tähtein
loiste ja minun on kalastajalapsi!"
Silloin tarttui nnori kalastaja hänen
käteenBä ja sanoi: „Siitä asti, kuu voin
muistaa, on meri laulanut minulle sinusta.
Sinä olet vihdoinkin tullut, jää siis
ikuiseksi luokseni."
Kalastajatyttö katseli häntä hymyillen
ja kyynelsilmin.
Kuule, kuinka kauheasti meri pauhaa
ja kas, kuinka aallot kohoavat!
Kalastajatyttö käj’ kuolon kalpeaksi.
Hän ajattelee isänsä sanoja: „jos joku
maan poika pyytää sinua vaimokseen, niin
kylmät aallot saavuttavat sinun ja
vetävät sinut alas kotiisi."
Hän kääntyy ja tahtoo paeta. Mutta
aallot kuohuvat 3’li rannan ja kiiruhtavat
hänen jälkeensä. Ne ovat saavuttaneet
tytön ja vetäneet hänet mereen. Hän
viittaa valkealla kädellään jäähyväisiksi
kalastajapojalle. —
Alhaalla syvyydessä oli yleinen riemu,
kun merenkuningas sulki lapsensa syliinsä.
Mutta hänen ilonsa muuttui pian suruksi,
sillä tytär oli surallisempi Imin koskaan
ennen, ja kun isä rupesi soittamaan
kultakanneltansa itki hau katkerasti.
Silloin asetti kuningas kanteleensa
pylvään nojalle eikä laulanut enää.
Ylt’ym-pärillä asettuivat aallot ja nukahtivat.
Kaikki oli niin yksitoikkoista ja kolkkoa
ja kuninkaantytär istui palatsin
kynnyksellä kasvot käsien peitossa. Hänellä ei
ollut edes ihmisten viimeistä lohdutusta,
hän ei voinut kuolla. —
Mutta meren rannalla seisoi nuori
kalastaja raukka. Aamu-aurinko pidoi hänen
päänsä päällä, sen säkenöiminen teki
hänen silmilleen kipeää. Hän kutseli
aaltoja, jutka viileinä loiskuivat rantaa vas-
ten. Silloin tuntni hänestä niin kepeältä
ja hyvältä: voihan Isän kuolla.
Hän syöksyi aaltoihin, jotka sihisten
taas yhtyivät hänen päänsä pfiällii.
Alhaalla syvyydessä seisoi meren
kuningas. Hän näki nuorukaisen vaipuvan
alas ja levitti käsivartensa ottaakseen
hänet syliinsä.
„Oletko se sinä, kalastaja-lapsi?" sanoi
hän. „Niin on siis vanha laulu totta
puhunut. Rakkaus ei tunne kuolemaa; niin
te heikot ilimislapsiraukatkin, niin pian
kun lemmitte, olette kuolemattomia."
Hän asetti hänet hellästi
kuninkaalliseen saliinsa, tarttui kultakanteleesensu
ja lauloi:
,.Minä lahdon herättää sinut Samalla
laululla, jonka sinulle lauloin, kun vielä
olit pieni lapsi. Hiljaista on meren
pohjassa. Meren syvyydessä loppuu kaikki
kärsimiset. Tulkaa tänne alas ja levätkää
täällä, te väsyneet.
Aallot laulavat teille kehtolaulun ja
kullan- ja purppuran väriset kalat uivat
täällä niin viileinä ja riemuisina.
Kristallipalatsissa istuu kuningas
kulta-kanieleineen; hänen valkea partansa valuu
alas hänen rinnallensa, laini meren vaahto:
merenvihreän vaippansa 011 hän heittänyt
hartioilleen, ja hän soittaa ja laulaa.
Kun hän 1 ani aa kovaa ja rajusti, niin
kohoavat aallot; kuu hän laulaa hiljaa,
niin käy meri tyyneksi, ja kuu hän
vaikenee, nukahtaa meri.
Kuningas vaikenee, meri on uinahtanut:
valkeat vaahtokruunut: nyökäyttävät
päätään ikäänkuin unessa, ja pienet
vesipisarat lirisevät rannalla.
Ja IiriBemiseen yhtyy vieno helinä, ne
ovat kristallipatsaat, jotka alkavat kaikua,
kun ihana kuninkaan tytär astuu hiljaa
saliin.....u
Tänä hetkenä astui kuninkaan tytär
saliin. Hän oli kuullut isänsä äänen, joka
lauloi tuota vanhaa laulun ja tuli
katsomaan, mitä oli tapahtunut.
Isä asetti kanteleen pylvästä vasten,
kumartui nukkuvan yli ja huusi: „ilerää,
herää, poikani!"
Silloin heräsi kalastajapoika uuestaau.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
