Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 34 —
ijLöpsi parka, sinii et tunne
meriela-inän vaivoja. Eikö sinulla ole iiitiii, joka
suree sinua, kun hiin huomaa sinun
karanneen merille."
Huokauksella vastasi poika: „Onhan
minulla äiti, ja hiin tulee vannaan
kovin surulliseksi. En tullut sitä
edeltäpäin ajatelleeksi. Soisin, että olisin
jättänyt luinen hyvästi. Hän on oleva
tuskissaan ja huolissaan."
»Seniilinä kyllä uskon,poikaseni.
Ajat-teleppas, jos sillä jo tänä iltana olisit
lähtenyt jossakin laivassa merelle, etkä
koskaan enää olisi saanut niilnlä äitiäsi
ja isääsi. Sama seikka on tapahtunut
minullekin, enkä koskaan suo itselleni
anteeksi tuota surua, jonka
vanhemmilleni tuotin." Ja luo vanha matruusi
näytti totiselta ja vakavalta.
Pieni Alfred oli turhaan koettanut
tu-kahuttaa nyyhkytyksiänsä, kun
puhuttiin äidistä ja kodista. „Te olette niin
hyvä, neuvokaa minua, mihin minun 011
ryhtyminen, takaisin en voi emiä mennä,"
nyyhkytti hän.
„Tule minun kanssani kotiin ainakin
täksi yöksi. Sinii olet tänäpä iva itä
astunut pitkän matkan, jos en erehdy, ja
yhden yön lepo 011 tekevä sinulle hyvää.
Siiraikaa kuin poltan piipullisen
tupakkaa, kerron sinulle, kuinka itse jouduin
merelle ja mitä vaivoja ensialussa sain
kärsiä. Vasta huomenna keskustelemme
siitä, mihin sinun 011 ryhtyminen.
Poika tarttui merimiehen käteen ja
sanoi:
,.Kuinka hyvä te olette minua kohtaan.
Minä tahdon kaikessa noudattaa teidän
neuvojanne. Kuinka iloinen olen, että
tapasin teidät."
..Kiitti Jumalaa siitä, etfet joutunut
konnan käsihin. Mutta varo nyt
jalkojasi, muuten kompastut köysihin, kun
astumme eteenpäin."
Lyhdyn valo auttoi heitä välttämään
niitä esteitä, jotka olivat heidän
tiellänsä, ja pian he olivatkin jättäneet
sataman köysilleen, laivoineen. Päästyään
vanhuksen asuntoon, joka oli pienen
ka-juutin näköinen ja haisi kovasti tervalta,
asetti ukko leipää ja juustoa pöydälle,
käski väsyneen nuoren kumppaninsa
syömään, siiraikaa kuin hän itse tupakoi
ja kertoi elämiinsä vaiheita.
„Niin, poikaseni," alkoi vanha
merimies, „nyt on jo monta vuotta siitti,
kun karkasin koulusta, niinkuin sinä nyt
olet tehnyt. E11 pitänyt koulusta,
oleskelin mieluisammin satamassa ja
laivapaikoissa ja ajattelin, että olisi
erinomaisen hupaista päästä kaukaisia maita
katsomaan ja saada olla lukematta. Minä
mietin tätä usein — koulussa kirjojen
ääressä, kotona omenapuiden siimeksessä,
niininyös iso-isän vieressä seisoessani,
kun vanhus puheli Annille ja minulle
kertomuksia merestä ja vieraista maista.
Minä olin kahdentoista vuoden vanha
vanhempi, kuin luulen sinun nyt olevan,
poikaseni — kun karkasiu äidin luota;
ja kalliisti sain sen maksaa, sillä en
koskaan enää ole saanut hiiutä nähdä enkä
vanhaa iso-isäänikiiän."
Vetipä tuo vanha merimies nyt
sanaakaan sanomatta pari kolme aika vetoa
pijphstaan ja katsoa tuijotti eteensä
omiin ajatuksiinsa vaipuneella. Vihdoin
hän jälleen kavahti mietteistään ja
sanoi: „En voi enää mieleeni johtaa
kaikkia erityiskohtia: mutta koetan
kuitenkin antaa selvän kuvan siitä, mitä
muistan.
Oli kylinä syys-ilta, kuu saavuin
satamaan — se ci ollutkaan kaukana kotoani;
olin jo useasti siellä ennenkin käynyt.
Ensimmäiselle, joka tuli minua vastaan,
asetin juuri saman kysymyksen, jonka
sinäkin tänä iltana teit minulle. Ja se
se luultavasti olikin, joka saattoi minua
säpsähtämään ja sinua likeiumiu
tarkastamaan. Mutta mies, jota minä
puhuttelin, vastasi lyhyesti ja käskevästä i „tule,
kyllä minä tiedän laivan, joka tänä
iltana lähtee merelle, ja sen kapteeni
tarvitsee sinun kaltaistasi poikaa. Sinä
olet pian saavuttava onnea." Hän piti
lyhtynsä niin, että hän taisi tarkastaa
kasvojani, ja minäkin näin samassa
hiilien. Lapsi kuiu olin, huomasin
kuitenkin paikalla* että ne olivat pahan
miehen kasvot. Olisin juossut pakoon,
mutta hän huomasi varmaau aikoinuk-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
